perjantai 1. joulukuuta 2017

Yrittäjien maa


Tulevaisuuden tutkija Ilkka Halava ennustaa, että vuonna 2035 yli 60% työikäisistä on itsensätyöllistäjiä tai yrittäjiä. Palkkatyöstä tulee epätyypillinen työmuoto. Taustalla vaikuttavat ilmiöt kuten alustatalous sekä organisaatioiden kehittyminen itseohjautuvampaan suuntaan.
 
Elinkeinoelämän valtuuskunnan vuoden 2017 arvo- ja asennetutkimuksen mukaan 59% suomalaisista allekirjoittaa väitteen, että vain hullu ryhtyy turvallisen palkkatyön sijaan yrittäjäksi. Palkkatyö nähdään merkittävän enemmistön osalta yrittäjyyttä kiinnostavampana  ja turvallisempana vaihtoehtona.
 
Ristiriita asenneilmapiirin ja kehitystrendien välillä on valtava. Se on merkittävän suuri myös kansainvälisesti vertailtuna. Mielenkiintoinen kysymys on, miksi yrittäjyys nähdään niin suurena mörkönä.
 
Yrittäjyyteen liitetään paljon negatiivisia mielikuvia. Se yhdistetään pitkiin työpäiviin, lyhyisiin lomiin sekä suuriin taloudellisiin riskeihin. Liian vähän puhutaan yrittäjyyteen liittyvistä positiivisista asioista kuten vapaudesta ja itsensä toteuttamisesta.
 
 
Itsenäisellä päätäntävallalla on merkittävä vaikutus ihmisen motivoitumiseen ja työstä suoriutumiseen. Moni palkkatyössä oleva turhautuu siihen, että ei voi päättää riittävästi omista asioistaan tai uupuu ylhäältä päin annettuun liialliseen työmäärään.
 
Palkkatyön suosimisen keskeisenä perusteena nähdään turvallisuus ja jatkuvuus. Tämäkin argumentti on murenemassa, kun palkkatyösuhteet muuttuvat lyhyemmiksi ja muodostavat vain osan työurastamme.
 
Yrittäjyys ei edelleenkään ole paras vaihtoehto kaikille. Uskon kuitenkin, että merkittävä osa ihmisistä hyötyisi roolista, jossa vastuu itsensä työllistämisestä on merkittävä. Se kannustaisi ja myös pehmeästi pakottaisi oman osaamisen jatkuvaan kehittämiseen.
 
Yhteiskunnallisesti tämä kehitystrendi ja siihen liittyvät haasteet tulisi ottaa vakavasti. Yrittäjyyden aloittamista tulee tukea vähentämällä siihen liittyviä esteitä kaikin mahdollisin tavoin. Työelämästä tulee poistaa voimakas kahtiajako yrittäjien ja muiden välillä.
 
Nuorten sukupolvien suhtautuminen asiaan on jo melko positiivista ja uskonkin, että trendi kääntyy. Tulevat sukupolvet luultavasti ihmettelevätkin entisajan työelämän kankeaa organisointia.
 
 
 
 
Olli Paavola
Partner, Liikkeenjohdon konsultti 
Talentree Oy
Executive MBA –opiskelija

tiistai 31. lokakuuta 2017

Ajan henki

Kolmena peräkkäisenä talvena olemme tehneet EMBA Tulevaisuuden liiketoimintaympäristö -kurssilla trendspotting-tehtävän, jonka tarkoitus on ollut pysähtyä tarkastelemaan maailman nykytilaa ja samalla havainnoida mahdollisia muutoksen tuulia. Muutoksesta puhutaan joka paikassa, ja nyt olikin hyvä hetki pysähtyä katsomaan, mitä herkkinä sensoreina toimivat Executive MBA -opiskelijat ovat asiasta olleet mieltä. 

 
Hyvinvointi, sen saavuttaminen sekä ylläpitäminen on yksi suurimmista esiin nousseista teemoista. Syödään hyvin, liikutaan ja nukutaan säännöllisesti. Toisaalta hyvinvointi nähtiin pahimmillaan myös korostettuna suorittamisena ja jopa pakkona: jos et juokse kolmea maratonia, käy kuntosalilla kuudesti viikossa ja syö suopursussa uutettua parsaa, et ylitä rimaa etkä kuulu joukkoon.  

Ihmiset olivat muutenkin paljon esillä: oli tavallisista ihmisistä tehtyjä henkilökuvia ja sankaritarinoita, oli yksinäisyyttä ja oli ilon hetkiä. Edellisiä yhdistää kuitenkin se, että me kaikki vanhenemme. Hyvinvoinnin lisääntyminen sekä kansallinen ikärakenteemme johtavat väistämättömään tosiasiaan, että meillä on yhä enemmän eläkeläisiä. 

Uutisissa korostuivat vanhusten heikko kohtelu ja köyhyys, mutta tämä ei kuitenkaan ole koko totuus: meillä on myös yhä enemmän hyväkuntoisia ja ostovoimaisia vanhuksia, jotka eivät oikeastaan edes ole vanhuksia.

He elävät täysillä niin sanottua kolmatta elämäänsä, vaikka heille räätälöityjä palveluita ei vielä suurissa määrin olekaan tarjolla. Lisätään tähän vielä se, että tulevat hyväkuntoiset eläkeläiset eivät vain istu nojatuolissa kotipalvelun ruokkimana, vaan urheilevat, pelaavat tietokonepelejä tai hemmottelevat itseään. 



Edellisestä yhteenvetona voi todeta, että ihmisten polarisoituminen hyvin monella eri tapaa näyttäisi olevan yhä voimakkaampi trendi. On niitä, jotka pysyvät kyydissä hyvin ja pitkään, ja toisaalta niitä, jotka ovat jääneet systeemin rattaiden jalkoihin. Vaikka pudokkaita on toki aina ollut, on nyt kuitenkin vaarana, että tällä hetkellä pudotus on paljon syvempään veteen kuin se on aiemmin ollut. 

Ihmisten lisäksi myös teknologia sai paljon huomiota: tekoäly, virtuaalinen ja täydennetty todellisuus, esineiden internet ja kaikenlainen kyber tulevat melkein kaikkialla vastaan. Tietotekniikan kehityksen varaan lasketaan hyvin paljon, vaikka aina ei kunnolla edes ymmärretä, mihin kaikkeen sitä ollaan jo käyttämässä tai millaisia uusia mahdollisuuksia olisi.  

Tietotekniikan ohella myös energia puhututtaa. Erityisenä yksityiskohtana on sähkön tuottaminen sekä sen varastointi. Sähköä voidaan tehdä mitä enenevissä määrin muutoinkin kuin polttamalla fossiilisia raaka-aineita ja sen varastointi akkuihin on myös kehittynyt valtavin harppauksin. Sähköautot odottavat vielä hetken tuloaan, mutta sähköpyörien läpilyönti on jo ovella.  

Tekniikasta puhuttaessa avaruuttakaan ei voi sivuuttaa. Hetken hiljaisemman jakson jälkeen ihmiskunta on taas kiinnostunut laajentamaan reviiriään pallomme laitojen yli. Kiinnostuksen kohteina ovat niin elämysliiketoiminta kuin tarjolla olevat resurssit. 

Myös ajankohtaiset suuret yhteiskunnalliset ilmiöt näkyivät. Siinä missä tämä talvi oli poliittisen kuohunnan sävyttämää, oli edellinen vuosi valtavien ihmisvirtojen näyttämö. 

Trendeistä itsessään on mielenkiintoista nostaa se, että trendiaallot ovat sekä jyrkempiä ylös että myös hiipuvat nopeammin. Lisäksi moni pysähtyi pohtimaan itseään informaation kuluttajana: luomme nykyvälineillä itsellemme omia näkemyksiämme tukevia informaatiokuplia ja tulemme oikein hyvin toimeen tämän kuplan sisältämällä tiedolla.  

Mitä tämä kaikki sitten tarkoittaa? Edellä tuskin sain kuvattua mitään täysin uutta ja mullistavaa, vaan ennemminkin tiedossa olevia asioita. Oleellista ei kuitenkaan ole se, mitä ilmiöt ovat yksinään, vaan mitä niiden yhteisestä vaikutuksesta voi syntyä.

Oletko sinä pysähtynyt pohtimaan, miten näköpiirissä olevat seikat vaikuttavat omaan toimintaympäristöösi? Tai kenen ylipäätänsä pitäisi pysähtyä miettimään näitä asioita?

Tässä samassa yhteydessä on hyvä muistuttaa ja vaikka lukea uudestaan Vastelan Mikon kirjoittama loistava pohdinta strategiasignaaleista. 

Tulevaisuus alkaa tänään meidän havainnoistamme ja päätöksistämme.











Jani Kurhinen
jani.kurhinen(at)jyu.fi

tiistai 24. lokakuuta 2017

Puhumisen taito

Monille meistä kouluaikainen esitelmän pito aiheuttaa edelleen kylmiä väreitä. Puhuminen toisten edessä tuntuu epämiellyttävältä ja aiemmat kokemukset vaikuttavat vielä aikuisässäkin.

Puhumisen taidon merkitys on työelämässä merkittävä ja kasvaa koko ajan. Kävin jokin aika sitten puhekouluttaja Juhana Torkin koulutuksen ja se avasi entisestään silmiäni puhetaidon merkityksestä. Koulutuksessa Torkki paljasti myös sen, mikä on puhujan tärkein taito.

Työelämässä tarvitaan monenlaisia taitoja, mutta puhumisen taito on se, jolla asioita saadaan eteenpäin. Taitoa tarvitaan muun muassa myyntitilanteissa, organisaatioiden sisäisessä viestinnässä tai työnantajakuvan rakentamisessa. Hyvä puhuja saa viestinsä perille ja hän tulee aina kuulluksi.


Puhumisen taito on osin lahjakkuutta, mutta ensisijaisesti se on kovan työn tulos ja oikeiden tekniikoiden hallintaa. Kokemattomalla puhujalla pelko ja jännitys ohjaavat puhujan ajattelua, vaikka hänen tulisi keskittyä ensisijaisesti kuulijoihinsa. Kehittyminen puhujana vaatii siis rohkeutta ja huolellista suunnittelua.


Uskottava puhuminen edellyttää myös sitä, että puhuja itse uskoo asiaansa. Puhujan on tiedettävä se, kenelle hän puhuu. Puhuja aliarvioi helposti kuulijansa, jolloin kunnioituksen puute paistaa aina puheesta läpi. Lisäksi on tärkeää tietää mistä puhuu. Hyväkään puhuja ei voi sumuttaa yleisöään puhumalla uskottavasti asiasta, josta hän ei tiedä riittävästi.

Julkinen puhetaito oli jo antiikin Kreikassa tärkeää kansalaisille. Puhetaidon merkitystä tulisikin korostaa kaikissa oppiaineissa nykyistä enemmän myös omassa koulutusjärjestelmässämme. Etenkin nyt, kun digitaalisuus muuttaa viestintää.

Kaikista meistä voi tulla hyviä puhujia tai viestijöitä omilla vahvuuksillamme. Suurimmat esteet ovatkin yleensä oman pään sisällä, itseluottamuksen puutteessa ja huonoissa kokemuksissa. On vaikea nähdä puhetaidon kehittämistä parempaa investointia omaan tulevaisuuteen.

Niin, ja se puhujan tärkein taito. Juhana Torkin mukaan tärkein ja vaikein taito liittyy ajankäyttöön. Puhujan on pystyttävä suunnittelemaan puheenvuoronsa siten, että hän osaa sanoa sanottavansa sille varatussa ajassa. Sitä kuulijat osaavat arvostaa, minä ainakin.




 
 

 
 
 
 
 
 
Olli Paavola
Partner, Liikkeenjohdon konsultti
Talentree Oy
Executive MBA –opiskelija




 

Photo by katemangostar/Freepik www.freepik.com
 

torstai 5. lokakuuta 2017

Luottamukseen me luotamme!














Kuten aikaisempinakin vuosina, myös #NBForum2017 tarjosi laajan kattauksen erilaisia puheenvuoroja ja näkökulmia. Monien vuosien kestosuosikkien, kuten itseensä uskomisen ja kovan työn, lisäksi esiin nousi hyvin laajasti käsitellyksi teemaksi luottamus. 

Luottamusta tarkasteltiin monella eri tasolla ja eri lähtökohdista. Erityisesti minut kuitenkin pysäytti Rachel Botsmanin ajatus siitä, että luottamus on aina sidottu kontekstiinsa ja että sitä tulee tulkita tämän kontekstin mukaisesti. Mielenkiintoinen ja vahva ajatus! 

Vaikka moni muukin esitys käsitteli joko suoraan tai epäsuorasti luottamusta, en varmaan olisi osannut pysähtyä tämän teeman kohdalla, jos olisin heti ymmärtänyt, mitä tuo kontekstuaalinen luottamus on. Mutta se ei heti auennut, joten sitä piti pohtia tovi. 

Olin ajatellut, että luottamus on sitä, että uskoo jotain ennalta odotettua tapahtuvan. Tämä voi olla ihmiseen kohdistuvaa luottoa, jolloin odotan jonkun henkilön käyttäytyvän niin kuin on sovittu tai kuten hän on aiemminkin käyttäytynyt. Se voi myös kohdistua esineeseen tai instituutioon aivan vastaavasti. Avainsana on siis odotuksen mukainen. 

Heti Rachelin perään Patrick Lencioni puhui myös luottamuksesta, mutta korosti, ettei hän tarkoittanut tuota ennalta arvattavuutta, vaan ihmisten sitoutumista yhteiseen tahtotilaan ja toisten ymmärtämiseen. Tällaisen luottamuksen jälkeen asioiden konfliktit pysyvät asioina ja johtavat osapuolten näkökulmien rikastumiseen. Toisaalta ilman tällaista luottamusta asioiden konfliktit johtavat vääjäämättömästi henkilötasolle, mikä puolestaan myrkyttää ilmaa entisestään.













Luottamus on myös keskeinen teema silloin kun yksilön pitää syystä tai toisesta arvioida ympärillään olevan ryhmän tai yksittäisten ihmisten toimintaa tai reaktiota. Adam Grantin puheenvuorossa osoitettiin, että ihmiset arvioivat toisia oman tekemisensä kautta: mikäpä olisi luotettavampi vertailukohta kuin minä itse? Tunnen itseni ja luotan myös siihen, että osaan arvioida muita. Ja jos minä tekisin näin, lisään tai vähennän tästä erilaisuuden arvion verran, niin silloinhan saan aika hyvän arvion. Eikö niin? Tai noinhan me ajattelemme, mutta kuinka totta se sitten on... 

Viimeiseksi kohdaksi otan tähän vielä Racheliltä konkreetin esimerkin luottamuksesta. Raha on vanha vaihdannan väline, mutta se ei yksistään riitä vuorovaikutuksen synnyttämiseen, vaan siihen tarvitaan luottamusta. Luottamuksesta on siis tullut mahdollistaja ja eräänlainen valuutta, jonka määrä heijastuu suoraan vuorovaikutuksen syntymisen todennäköisyyteen.

Kontekstisidonnainen luottamus: pohtimisen ja näennäisesti irrallisten asioiden kautta olen ehkä pääsemässä ajatukseen kiinni ja se tuntuu ainakin tällä hetkellä järkeenkäyvältä. Luottamukseen liittyy suhteellisuutta vertailukohtiin, siihen liittyy joskus absoluuttisia arvoja tai se on syvä tunne. 

Joka tapauksessa luottamus synnyttää turvallisuuden mielikuvan, jonka kanssa on aina helpompi ottaa seuraava askel. Vaalitaan sitä, arvostetaan ja luodaan sen avulla uusia mahdollisuuksia.









Jani Kurhinen, koulutuspäällikkö
jani.kurhinen(at)jyu.fi
emba.jyu.fi
#jyuEMBA


maanantai 18. syyskuuta 2017

Kilpajuoksua

Olen kilpailuhenkinen ihminen. Pienestä pitäen olen halunnut rakentaa kilpailun pienemmästäkin asiasta. Kilpailu on toiminut myös keinona itsensä motivointiin ja omien tavoitteiden saavuttamiseen.


Kilpailu on läsnä elämässämme yhä vahvemmin. Tämän päivän yhteiskuntaa kuvataankin usein termillä kilpailuyhteiskunta. Tällä viitataan erityisesti taloudelliseen kilpailuun, jota käydään globaalilla pelikentällä.

Taloudellinen kilpailu heijastuu suoraan työpaikoille. Vapaassa markkinataloudessa toimivat yritykset elävät jatkuvassa kilpailutilanteessa, jossa niiden on jollakin keinolla oltava parempia kuin kilpailijansa. Julkisella puolella kilpailua käydään rajallisista resursseista.

Kova kilpailu on valtava haaste organisaatioille. Asetelma synnyttää helposti epävarmuutta ja pelkoa. Se myös asettaa yksilöt keskinäiseen kilpailutilanteeseen. Vastakkainasettelu ja pakottaminen syövät luottamusta ja heikentävät ihmisten sitoutumista. Kun yhdessä tekeminen unohtuu, tulee organisaatioista tehottomia.

Hyvin johdettuna kilpailullisuus ja tavoitteellisuus voivat olla kuitenkin myös voimavara, joka innostaa ihmisiä. Useimmiten kilpailullisuudesta hyötyvät sellaiset organisaatiot, joissa on jo valmiiksi innostunut, positiivinen ja yhteistyötä tukeva kulttuuri. Ihmiset tekevät työtä yhteisen tavoitteen eteen. Yksilöiden välinen kilpailu tehdään hyvin hallitusti.

Kilpailu itsessään ei ole paha asia. Silloin kun kilpailu tapahtuu omasta tahdosta ja siinä pyritään toisten nöyryyttämisen sijaan yksilön oman parhaansa tekemiseen, on kilpaileminen kehittävää. Myös tutkimukset osoittavat, että parhaimmillaan kilpailu innostaa ja edistää tavoitteiden saavuttamista.

Tiedämme hyvin myös sen, että kilpailun täydellinen puuttuminen johtaa helposti tehottomuuteen ja kyvyttömyyteen uudistua. Meillä on hyviä esimerkkejä siitä, kuinka kilpailun avaaminen vaikuttaa monopoliasemassa oleviin toimijoihin.

Kilpaileminen on luonnollinen osa ihmisen elämää. Kilpailu on parhaimmillaan voimavara ja keino kehittymiseen. Jos voittamisen ideologia ohjaa kaikkea tekemistä, tekee se meistä huonompia ihmisiä ja huonontaa työelämän laatua. Meidän tulisikin nähdä kilpailun hyödyt ja opetella rakentavaa suhdetta kilpailullisuuteen.












Olli Paavola
Partner, Liikkeenjohdon konsultti 
Talentree Oy
Executive MBA –opiskelija

perjantai 11. elokuuta 2017

Taitavat kokit keittävät parhaat sopat

Sananlaskuissa asuu syvää viisautta. Hämmennystä aiheuttaa kuitenkin se, kun sananlaskuista löytyy ristiriitaisuutta, jopa päinvastaista näkemystä samasta ilmiöstä.  Edustavatko päinvastaiset sananlaskut eri koulukuntia vai onko kohteena oleva ilmiö niin moninainen, että siitä pystyy tekemään kaksi täysin erilaista tulkintaa?

Meillä on sanonta, jonka mukaan ”ryhmä on enemmän kuin osiensa summa” tai ”yhdessä olemme vahvempia”. Toisaalta, on myös lausuttu: ”Mitä useampi kokki, sitä sakeampi soppa.” Sanontojen ristiriita tuntuu selkeältä. Mitä tässä oikein pitäisi uskoa?




Sanontojen välistä ristiriitaa voisi lähteä hakemaan ryhmädynamiikan käsitteen takaa. Kuuluisa saksalaissyntyinen psykologi Kurt Lewin alkoi käyttää tätä termiä 1940-luvulla tutkiessaan ryhmässä työskentelemistä, ryhmäkeskusteluja ja ihmisten käyttäytymistä ryhmissä. Lewin haki dynamiikan käsitteen fysiikan alueelta. Kielitoimiston sanakirja määrittelee dynamiikan ”liikkeen ja sitä aiheuttavan voiman suhteita käsitteleväksi mekaniikan osaksi”.

Lewin havaitsi, että ryhmien toimintaan vaikuttavat monenlaiset voimat: ryhmäläisten erilaiset arvot, asenteet, mielipiteet, näkemykset, suhtautumiset, motiivit jne. Edelleen ryhmissä tapahtuu jatkuvasti erilaisia asioita: innostumista, uuden keksimistä, ärtymistä, motivoitumista, turhautumista, edistymistä, taantumista…

Ryhmässä vaikuttavat erilaisuudet ja tapahtumat muodostavat kunkin ryhmän yksilöllisen ryhmädynaamisen kentän. Ryhmä saattaa työskennellä hyvin määrätietoisesti, tuloksellisesti ja jopa intohimoisesti saavuttaakseen tavoitteensa. Toisessa ryhmässä työskentely voi olla passiivista, hajanaista, turhauttavaa ja päämäärätöntä. Jokaisessa ryhmässä on omanlainen ryhmädynamiikkansa ja se vaikuttaa siihen, millaista ryhmän työskentely on ja miltä ryhmän jäsenistä tuntuu olla ryhmässä.

Erityisesti ryhmän ohjaajan ja johtajan osaamista on ymmärtää ja havaita ryhmädynamiikan tekijöitä ja piirteitä esim. työryhmissä, palavereissa, projektiryhmissä, neuvotteluissa ja johtoryhmissä.

Ryhmädynamiikka ja sen muodostavat asiat tuottavat ryhmässä erilaisia ryhmäilmiöitä, jotka voivat vaikuttaa suuresti ryhmän toimintaan. Jo yksistään ryhmän koko on hyvin merkittävä seikka. Onkin tärkeää miettiä, millaiset asiat ja tavoitteet vaativat pientä ryhmää ja milloin voidaan kutsua koolle suurryhmä.

Yli kymmenen henkilön ryhmässä alkaa muodostua suurryhmäilmiöitä kun vuorovaikutussuhteiden määrä on suuri, sitoutuminen ryhmään on alhaisempaa, ryhmän perustehtävästä on epäselvyyttä ja johtajaa kohtaan on voimakasta riippuvuutta. Lisäksi ryhmässä voi olla ”vapaamatkustajia” ja tyytymättömyyttä ja turhautumista esiintyy. Päätöksenteko suurryhmässä ilman äänestämistä on usein hyvin haasteellista ja tiettyyn tavoitteeseen pääsy ongelmallista.




Pienryhmässä on esimerkiksi vain 5 - 8 jäsentä. Silloin on helpompi päästä yksimielisyyteen ryhmän perustehtävästä ja tavoitteesta. Sitoutuminen ryhmän toimintaan on vahvempaa, koska jokainen pääsee osallistumaan ja antamaan helpommin panoksensa ryhmän toimintaan. Lisäksi ”vapaamatkustajat” erottuvat liian selkeästi. 

Pienryhmässä on mahdollista saada konkreettisia tuloksia aikaan ja tehdä päätöksiä.  Pienryhmän onnistuminen vaatii kuitenkin sekin ryhmädynamiikan huomioimista. Esimerkiksi pelkkä asiaan keskittyminen ei palvele ryhmän toimintaa parhaalla tavalla. Kannustaminen, kuunteleminen sekä toisten mielipiteiden huomioonottaminen ja arvostaminen ovat ratkaisevia menestyksellisessä ryhmätyössä. 

Ehkäpä lähtökohtana olleiden sanontojen välillä ei olekaan varsinaista ristiriitaa. Ryhmädynamiikka mahdollistaa ryhmän kasvamisen vahvemmaksi kuin sen yksilöt ovat erikseen. Ryhmädynamiikka voi toisaalta aiheuttaa varsinkin suurryhmässä sen, että tavoitteisiin ei päästä ja päätökset jäävät tekemättä. 

Hyvässä ryhmässä on sopiva määrä innostuneita ja motivoituneita ”kokkeja”, jotka toimivat ryhmän tavoitteiden mukaisesti ja arvostavat toistensa näkemyksiä.  Silloin keitoksesta ei synny liian sakeaa, vaan juuri oikeanlaista!

Ryhmien ja yhteisöjen johtamiseen sekä ryhmädynamiikkaan pääset syventymään Executive MBA -kokonaisuuteen kuuluvassa Johtajuus ja yhteisödynamiikka -koulutuksessamme. Seuraava ryhmä starttaa 28. - 30.8.2017 Mäntässä, tervetuloa mukaan!



markku.laajala(at)jyu.fi 
koulutuspäällikkö, ryhmänohjaaja
EMBA Johtajuus ja yhteisödynamiikka -ohjelma

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Muutos tehdään tunteella

On sanottu, että jos Martin Luther King olisi aloittanut kuuluisan puheensa sanomalla: "Minulla on strateginen suunnitelma", Yhdysvaltoja muuttanut kansalaisliike olisi tuskin lähtenyt leviämään.

Muutos, kuten kaikki muukin ihmiselämässä, tapahtuu aina tunteella ja sen kautta aidolla sitoutumisella tekemiseen. Muutoksen välttämättömyyttä voidaan perustella sadoilla kalvoilla ja järkeen vetoavilla laskelmilla, mutta jos tunne puuttuu, lopputulos jää korkeintaan pinnalliseksi puuhasteluksi.

Insinöörimaailmassa on aina vedottu järkeen ja logiikkaan, jonka perusteella rationaaliset ihmiset tekevät rationaalisia ratkaisuja. Tämä kenties pätee osaan meistä, mutta suurimmalla osalla mukana on aina tunne tavalla tai toisella. Vaikka kuinka perustellaan hinnan olevan tärkein valintakriteeri, taustalla on aina fiilis ohjaten päätöksentekoa. Ostajat (eli siis ihmiset) tekevät kauppaa heidän kanssaan, joiden kanssa asiat toimii, työnteko on mukavaa ja tottakai hintakin on oltava oikeassa haarukassa.

Miten tätä sitten pitää huomioida ihmisten arjessa, joka usein tuntuu jatkuvalta muutokselta, ähkyltä ja stressiltä. Tunnetta siitä, että koko ajan ollaan loppukirissä ja maraton onkin juostava kuin satasen aidat.



Muutosta ei voi tai pikemminkin ei saa pysäyttää

Kaiken kehittymisen edellytys on kasvu, joka on pitkällä jänteellä yksi vahvimmista yrityksen menestyksen mittareista. Kasvu taas vaatii muutosta ja menoa epämukavuusalueelle, joka puolestaan aiheuttaa stressiä. Noidankehä on valmis, mutta stressikin on oikein annosteltuna voimavara eikä liikaa kuluttava jatkuva hälytystila.

Olen toiminnassani ollut mukana useassa eri muutosprosessissa, joista osa on ollut pienempiä ja osa laajempaa yritystoiminnan tehostamista sekä uudelleen suuntaamista. Kaikki ei ole aina mennyt putkeen, mutta suurimpia ilon tunteita olen kokenut, kun pitkän ja perusteellisen väännön jälkeen porukasta kuuluu "klik".

Tämä "klik" on vaikeasti todennettavissa tai selitettävissä oleva hetki, mutta jossakin vaiheessa vaan tajuaa ajatusten menneen perille ja muuttuneen toiminnaksi. Kaaos ja stressi on hetkellisesti selätetty ja ongelmien sijaan ollaan ryhdytty keskittymään ratkaisuihin.


Oivalluksia näiden kokemusten perusteella

Edellisiin liittyvä viimeisin oivallukseni tuli hiljattaisesta Esko Kilven Twitter viestistä: "Perinteinen yritys on yhä useammin vastaus ongelmaan, jota ei enää ole".

Voisin muokata tätä vastaavasti: "Sisäinen käsitys työstä perustuu edelleen agraariyhteiskunnan perinteeseen, joka ei enää ole relevantti". Eli otsasi hiessä on sinun leipäsi ansaittava ei vaan enää toimi.

Tehokkuus ei enää tule siitä, että naulataan nopeammin, vaan siitä, kuka tekee liitokset vähimmillä nauloilla lujuuden ja turvallisuuden kärsimättä. Ja tätä pitää oikeasti miettiä, mutta se ei tapahdu ylirasittuneilla aivoilla tai jatkuvassa kiireessä. Sille on uhrattava aikaa ja se vaatii oleelliseen keskittyvää reflektointia.

Kaiken ei tule tapahtua heti eivätkä käytännön oivallukset vaadi verta, hikeä ja kyyneleitä. Pitää uskaltaa tehdä arjen valintoja ja rauhoittaa tilannetta tarvittaessa.


Oivallusten toteutus tapahtuu isommalla joukolla

Vaikka yksi ihminen voi olla muutoksen ideoita ja käynnistäjä, yksin ei yleensä saa mitään merkittävää aikaan. Muutos vaatii luottamusta ja yhteistä näkemystä suunnasta.

Luottamus taas syntyy vuorovaikutuksessa, jossa kärjekkäätkin mielipiteet ovat sallittuja. Pitää uskoa asiaansa ja liikkua joukossa omana itsenään.

Vastaavasti näkemys suunnasta ja usko asiaan tulevat hyvin tehdyistä kotitöistä, joissa sisäinen ja ulkoinen toimintaympäristö on oleellisilta osiltaan analysoitu. Tässä oltava mukana vuorovaikutuksesta saatu palaute ja yhteenvedetty näkemys asioiden tilasta.

Luottamus, suunta ja usko tulevaan. Siinä siis muutoksen resepti, jossa johtajan tehtävä on saada viesti tästä kaikesta mielekkääseen muotoon. Eli kuten Martin Luther King sanoi: "I have a Dream."














Arto Pohjonen
va. toimitusjohtaja, Destia Oy
Executive MBA-opiskelija
Menestyksen Strategiat -ohjelman 2016-2017 osallistuja

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Scale-up-yritykset nostavat Suomen lentoon?


Scale-up-yrityksellä tarkoitetaan vahvan kasvun yritystä, jolla on potentiaalia saavuttaa hyvä asema myös kansainvälisillä markkinoilla. Suomen 2 300 start-up-yrityksestä luokitellaan vahvan kasvun scale-up-yrityksiksi noin 130. Haasteena onkin, miten lupaavasta start-upista noustaan scale-up-luokkaan luomaan työpaikkoja ja hyvinvointia.

Yrityksen kasvuloikka vaatii paitsi rohkeutta ja riskinottoa, myös yhteiskunnallisia olosuhteita, joissa kasvu on mahdollista. Scale-up vaatii yleensä myös yrityksen kansainvälistymistä.  

Euroopan komissio teki syksyllä 2016 aloitteen, jonka tavoitteena on luoda eurooppalaisille kasvuhaluisille yrityksille mahdollisimmat suotuisat olosuhteet kasvuloikan ponnistukselle.  Euroopan komission järjestämässä julkisessa kuulemisessa suurimmiksi kasvun esteiksi havaittiin mm. rahoituksen saatavuus, sääntely ja hallinnolliset vaatimukset sekä oikeiden kumppaneiden, markkinoiden ja osaavan työvoiman löytäminen.

Rahoituksen saatavuuden helpottamiseksi Euroopan komissio ja Euroopan investointipankkiryhmä perustavat yleiseurooppalaisen riskipääoman rahasto-osuusrahaston, jossa tavoitteena on kerätä vähintään 1,6 miljardia euroa riskipääomaa. 

Konkurssilainsääntöä pyritään keventämään niin, että talousvaikeuksissa oleva yritys voisi järjestää toimintaansa uudelleen jo aiemmin niin, että konkurssilta ja irtisanomisilta vältyttäisiin. Myös aiemman epäonnistuneen liiketoiminnan velat mitätöityisivät kolmessa vuodessa. Verotusta yksinkertaistetaan ja verouudistusten tavoitteena on tukea erityisesti yritysten kansainvälistymistä. Horisontti 2020 -ohjelmaa uudistetaan ja sen avulla tuetaan kontaktien saamista sijoittajiin, liikekumppaneihin ja oppilaitoksiin.


Euroopan komission toimet ovat positiivinen signaali kasvunnälkäisten yritysten tavoitteiden tukemiseksi. Positiivista on sekin, että myös Suomen Työ- ja elinkeinoministeriö tukee ja kannattaa komission pyrkimyksiä.

Viime kädessä scale-up ja yrityksen halu kasvaa lähtee kuitenkin yrittäjästä ja yrityksen avainhenkilöistä. Tuotteen tai palvelun tulee ilman muuta olla innovatiivinen ja sille on löydyttävä kysyntää. Toisaalta vaaditaan rohkeutta laskea tuote markkinoille riittävän aikaisin, koska loputon kehittäminen tyhjentää kassan.

Verkostoituminen ja hyvien yhteistyökumppaneiden aktiivinen hakeminen luo uusia mahdollisuuksia. Kansainvälistyminen olisi hyvä olla mielessä jo varhaisessa vaiheessa, koska voimakkain kasvunloikka todennäköisimmin tapahtuu kansainvälisillä markkinoilla.
Lisää aiheesta mm.
Euroopan komission lehdistötiedote, Strasbourg, 22.11.2016
Komissio tukee Euroopan start-up-yrityksiä
Huom! Tervetuloa kuulemaan lisää Scale-upista ja kasvuhakuisesta yritystoiminnasta maksuttomaan EMBA -asiakas- ja alumnitilaisuuteemme perjantaina 8.9.2017, klo 8.30-10.00 Helsingin Crowne Plazaan.

Markku Laajala
koulutuspäällikkö
markku.laajala(at)jyu.fi 

torstai 15. kesäkuuta 2017

Välitilinpäätöksen aika




Pitkään odotettu kesä pääsi vihdoin voitolle pohjoisesta ilmamassasta ja luonto on juuri nyt ehkä kauneimmillaan. Ennen varsinaista kesälomakauden käynnistymistä on hyvä pysähtyä hetkeksi miettimään kulunutta vuotta ja pohtia sitä, mitä jäljellä olevalla vuodella tekisikään. 
 

Poliittinen arvaamattomuus ympäri maailmaa on ollut yksi suurista tekijöistä, joka on saanut runsaasti palstatilaa mediassa. Liike-elämän kannalta tämä on ollut kovin kiusallista, sillä arvaamattomuus on juuri sitä: sitä on vaikea etukäteen arvata. Ehkä jotain viitteitä on ollut luettavissa, mutta niihin reagoiminen olisi vaatinut erittäin suurta ketteryyttä ja toisaalta paljon on tapahtunut myös sellaista, jonka ennakoiminen olisi vaatinut jo toimivan kristallipallon.  

Toinen iso juttu on ollut kyberasioiden näkyvyys. Näitä on toki ollut jo pidempään, mutta ehkä suurelle yleisölle ne ovat tulleet ennen kokemattomalla tavalla näkyviksi vaaleihin kohdistuneen informaatiovaikuttamisen, kiristysohjelmien sekä virtuaalivaluuttojen kautta. Kyberkomennot ja ohjauskäskyt eivät hirveästi valtioiden rajoista välitä, mikä tarkoittaa myös sitä, että meidän perinteinen Muumilaaksomme ei todellakaan sitä enää ole. Toisaalta, jos poliittinen arvaamattomuus oli vaikeasti hallittavaa, on tässä kyberissä jo tarjolla hopeareunuksinen pilvi: ison osan asioista voi huolellisella valmistautumisella varmistaa. 

Asiakkaiden valta on myös merkittävä keskustelunaihe. Tähän liittyen kuulin juuri erinomaisen näkemyksen. Siinä todettiin, että paras asiakas ei ole se, joka ostaa eniten, vaan se, joka vaikuttaa positiivisesti suuren joukon ostokäyttäytymiseen. Erinomainen osoitus asiakaskokemuksen, jälkimarkkinoinnin ja sitouttamisen merkityksestä ajatuksen nopeudella toimivan sosiaalisen median aikakaudella. 

Entä sitten tästä eteenpäin? Vuotta on vielä jäljellä puolikas ja ainakin sen uskallan sanoa, että jotain muutosta tulee vastaan melko suurella todennäköisyydellä. Muutosta sietävä ajatusmalli sekä valmius ja halu uuden oppimiseen ovat lukuina voittajajoukkueiden taktiikkakirjassa. Itselläni on tuossa parikin kirjaa odottamassa, ja samalla on syytä pitää silmät auki ajankohtaisten asioiden kanssa. 

Valmistautumiseen kuuluu oleellisena osana myös riittävä lepo. Muista pysähtyä hetkeksi. Kävele metsässä; joku tutkimus osoitti sillä olevan aivan erityisen palauttava merkitys. Syö jossain uudessa ruokapaikassa. Tee jotain (vaikka ihan pientä) täysin uutta asiaa. Kaavoista poikkeaminen on monesti piristävää. 

Kiitoksia kaikille kumppaneillemme taas upeasta lukuvuodesta ja odotetaan loistavia hetkiä ensi kaudeltakin.










Jani Kurhinen, ohjelman johtaja
EMBA Uuden ajan johtaja - Kyber 
jani.kurhinen(at)jyu.fi