maanantai 3. maaliskuuta 2014

Mitä jos julkinen terveydenhuolto keksittäisiin tänään?

Julkinen terveydenhuolto sisältää jo määritelmässään kaksi sanaa, jotka luovat kuvan tiukasta ohjeistuksesta ja rajoitetuista toimintatavoista. Julkinen sektori on kestämättömän talouspaineen alla ja terveydenhuolto vie julkisista varoista reilusti yli puolet.

Jotain on siis tehtävä, jotta rahat riittävät ja ihmiset saavat edelleen hyvää hoitoa. Ehkäpä uudenlainen ajattelu avaisi silmiä, joten tartuin reippaasti hieman riskaabelilta kuulostavaan kirjaan, nimittäin Alf Rehnin Vaaralliset ideat – kun sopimaton ajattelu on tärkein voimavarasi.
 
Rehnin kirja haastaa tulemaan pois mukavuusalueeltamme ja kirjailija viestittääkin provosoivasti, että kaikki mikä tuntuu kivalta, ei ole luovaa. Luovuus sopii huonosti ajatuksena julkisen terveydenhuollon kehittämiseen, mutta tarkemmin miettiessä ehkäpä luovuus onkin juuri se mitä kaivataan rahoitusvajeen peittoamiseen ja hoitajapulan kampittamiseen. Jos tehdään aina niin kuin ennenkin, niin lopputulos on samaa kuin aikaisemmin.

Julkinen sektori on toiminut pitkään aika lailla samalla toimintamallilla ja paljolti samalla lailla ajattelevien ihmisten johtamana. Pitäisi uskaltaa synnyttää ilmapiiri, joka sallii luovuuden. Miten rakennetaan legopalikoista tornitalon sijaan rivitaloja eli miten voisimme järjestää terveydenhuollon palvelut potilaan parhaaksi, henkilökunnan hyvinvointia tukien ja tehdä se vielä nykyistä kustannustehokkaammin.

Liika luovuus ei ole kuitenkaan tavoiteltava tila, ei ainakaan julkiselle sektorille, jonka tehtävä on tuottaa kansalaisille heidän tarvitsemansa palvelut verovaroin eli kohtuullisin kustannuksin ja oikeudenmukaisesti. Rehn yllyttääkin kirjassaan kopioimaan, joka hieman yllättää poikkeavaan ajatteluun keskittyvässä kirjassa. Itse näen ajatuksen fiksuutena, että miksi keksiä pyörä uudestaan, kun se on jo kerran keksitty. Joku muu on jo kehittänyt paremman ja vieläpä kustannustehokkaamman tavan hoitaa potilas tämän ja tuonkin tyyppisen sairauden osalta, joten käytetään verovaroja fiksusti, kysytään kaverin kokemuksia ja kopioidaan ne toimivimmat mallit meillekin.

Erilaisuudessaan tämä kirja oli mielenkiintoinen lukea. Itse asiassa jokaisen julkisella sektorilla toimivan johtajan ja päätöksentekijän pitäisi lukea tämä kirja ja saada sen sisällöstä edes pienen pieni tartunta uusien näkökulmien löytämiseksi.


Miia Kiviluoto
EMBA-opiskelija

Blogikirjoitus on osa Menestyksen Strategiat-ohjelman opintosuoritusta.

2 kommenttia:

  1. Hieno ja rohkea kirjoitus Miialta. Varsinkin, kun olet ns. julkishallinnon sisäpuolella. Itse olen yrittänyt tarjota muutaman vuoden ns. ulkopuolisia malleja toiminnan tehostamiseen julkishallinnossa ja eniten terveydenhuollossa. Johtopäätökseni on, että muutos tapahtuu nyt liian hitaasti. Muutosvastarinta on mieletön. Kuten Miiakin kirjoitti muutoksen tulee tapahtua "johtajien päässä", jotta juna kääntyy oikeaan suuntaan. Rinnakkainen ja nopeampi vaihtoehto on mielestäni, että johtajia pitää ottaa julkishallinnon ulkopuolelta, jotka ovat jo muutoksia harjotelleet. Minun suositukseni on sopivasti molempia. Kunhan liike on reipas ja oikeaan suuntaan.
    Tsemppiä opiskeluun.
    Mikko MS 2011-2012

    VastaaPoista
  2. Mikko, olen täsmälleen samaa mieltä. Edustan itse taustani puolesta näitä ulkopuolisia, koska olen koulutukseltani kauppatieteen maisteri ja controller-toiminnoissa olen saanut huippuopit kansainvälisessä suuryityksessä. Virkamiehenä tulee ottaa huomioon johtajan ja poliittisen johdon tahto ja näkemykset, mutta asiantuntijana pyrin tuomaan päätöksentekoon aina näkemykseni ja asiantuntemukseni taustatueksi. Henkilökohtaiset näkemykseni ovat usein radikaalimpaa linjaa kuin työnantajalla, nämä esitän omassa blogissani, viimeisimpänä: http://strategiaajataloutta.wordpress.com/2014/03/04/julkisuus-on-konsultin-paras-ystava/

    VastaaPoista