keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Kasvun tiellä

Tietotekniikka työntyy kaikkialle ja sitä näkee joka paikassa. Alle kouluikäiset lapset ampuvat sujuvasti possuja linnuilla ja toimistotyötä on vaikea kuvitella tehtäväksi ilman työasemaa. Olemme hyödyntämässä informaatioteknologiaa kovaa vauhtia. Vai olemmeko sittenkään?

Oma väitteeni on, että pinnallinen osaaminen on kasvanut huimasti, mutta merkittävän hyötyosaamisen määrä ei niinkään. Kyllä, ohjelmia osataan ladata valmistajien sovelluskaupoista, Webissä osataan liikkua ja sosiaalisessa mediassakin selvitään jossain määrin. Silti tietotekniikan hyödyntäminen liiketoiminnassa ei ole sillä tasolla mitä sen pitäisi olla, eikä siitä osata ottaa lisäarvoa irti.

Tässä vaiheessa monella lukijalla lienee tunnekuohahdus nousemassa, että kyllä meillä IT-palvelut ovat aivan hyvin asioista perillä. Niinpä, valitettavasti se jääkin liian usein sille tasolle. Käteeni osui aivan uunituore artikkeli ICT and productivity: conclusions from the empirical literature.

Artikkelissa on käyty läpi huomattava määrä tutkimuksia ICT:n vaikutuksesta tuottavuuteen ja ydinsanoma oli selvä: ICT on suurin yksittäinen tuottavuutta lisäävä tekijä, jos se saadaan integroitua tuotantoon!

Tietotekniikkaa käyttävien päälliköiden määrällä ei ole niinkään merkitystä, vaan nimenomaan teknologian valuttamisessa palvelu-, tuotanto- ja valmistusprosesseihin. Sivuhuomioina artikkelissa oli mm. että Eurooppa on tipahtanut Pohjois-Amerikan kyydistä ja että vaikuttavuus on samaa luokkaa sähköistymisen kanssa ohittaen höyrykoneen.

Miten tietojärjestelmät sitten saadaan palvelemaan tuottavuutta ja miten teknologia valutetaan tuotantoon asti. Tähän tarvitaan oikeasti tahtoa molemmista suunnista – niin teknologiakehittäjien kuin liiketoimintajohdonkin suunnalta. Kuka uskaltaa nostaa käden pystyyn ja sanoa, että meillä näin tehdään? Muutama käsi nousi, mutta mitä muut voisivat tehdä asian eteen?

Peter Sondergaard Gartnerilta on kiteyttänyt asian varsin hyvin: "Every budget is an IT budget". Saataisiinko tämä vielä käännettyä toisin päin ja voisiko seuraavan kehittämishankkeen teemana olla asioiden parantaminen tiedon, tiedonsiirron tai automatisoinnin avulla?

Vaikka edellinen teema saisikin tuulta purjeisiin, ei vanhoja prosesseja voida uudistaa pelkästään vaihtamalla sulkakynän tilalle langatonta tukiasemaa, vaan prosessit tulisi miettiä uusien mahdollisuuksien kautta. Osaisivatko IT-kehittäjät viestiä oman toimialueensa tuomista eduista siten, että niitä oikeasti joku kuuntelisi? Entä mikä olisi riittävä sysäys sille, että IT-hankkeille laitettaisiin uutta lisäarvoa tuovia tavoitteita perinteisten raportoinnin ja varastojen seuraamisten lisäksi.

Kammetaan IT pois kasvun tieltä ja päästetään se omaan elementtiinsä pimeässä hohtavana valona kasvun tiellä.

jani.kurhinen(at)jyu.fi