perjantai 18. marraskuuta 2011

I have a dream and hope

“I have a dream” was said by Martin Luther King, Jr in in his memorable speech 1963. He listed many very encouraged and humane dreams, which has get real – at least partly.

I have been looking Information and Communication Technology (ICT) some 20 years through different windows (and those windows are not any Seattle based ICT giant’s trademarks). A lot has happened during that time both from consumer and company ICT point of view. Definitely I wouldn´t like to go back to old times, because there are a lot of huge steps happened.

Networks capacity has expanded a lot and nowadays you can use very large set of IT application from your home or everywhere where connected. Data processing is quite seldom a bottleneck anymore and response times are in (at least in theory) very rapid, normally few seconds or even some parts of a second only. ICT is already got to almost everywhere. My car is full of IT, I open door to our office corridor with electric key, my home´s heating and ventilation work with help of microprocessors and I can order and watch a film on TV without picking any DVD or VHS tape from video rentals. Great, isn´t that but I have quite odd feeling that ICT might have taken a mastering role in our life and gradually, when working these 20 years with ICT, I have become a dreamer.

I have a dream, that on one beautiful day I could access in one minute to operator call center specialist without waiting on-line over 20 minutes when having troubles with my mobile phone connection or wide-band network connectivity. And on top of that I could get answer to my question right away without pushing forward my question to second or third party.

I have a dream, that I could get undisturbed phone conversations back. My phone is full of all type of professional or non-professional applications but latest today I needed to make continuously new calls with one of our Avance MBA student (who happens to be highly professional IT director as well), because our calls were breaking all the time. Maybe the reason was that my colleague was in car. Obviously the present mobile phones are not targeted to be used in moving car. They seems to be for use in place where wireless network (WLAN) offers strong enough capacity to surf in internet and load large amount of data for fun.

I have a dream that organizations like VR (state railways) would test their system and integrations thoroughly that I could buy fluently ticket to train in few minutes and not get experiences like few weeks ago, when I could not buy train ticket on my travel back to home from Helsinki to Jyväskylä.

I have a dream that Finnish public sector could finally consolidate and unify their thousands of different IT systems, databases and infrastructures. Through that way would not get only our taxes lowered but people could go to whatever hospital or children to kindergarten without need to go through all the bureaucracy and personal information telling again and again. Simultaneously there would be a consolidated data center, a place which could offer home for all of the commonly agreed applications for Finnish municipals and save efforts and energy and money for more reasonable purposes.

I am dreaming also, that my kids could keep touch with very real and concrete things, like nature, fishing and sports instead of diving totally to virtual world. I understand that PC games, social media and amusements in internet are fancy and nice but according to my values those are not real things.

Our life has changed and will do that in the future. We need to educate ourselves and understand how Information and Communication technology can help us enabling present and new things. Simultaneously we need to manage and structure ICT to avoid that IT does not take master position instead of servant.

But I´m not only dreaming - I´m also hopeful. My son Iiro (13 years old) spent one school day for his work life familiarization in our Avance office a few weeks ago. As one task we asked him to describe what kind of words describes as the best the future leader. His answer was the following;

“In ten years forward an Avance MBA graduated leader is hardworking, honest, trusted, business conscious, moderate and quick-witted.

Definition for good future leader includes no words about technology freak or geek, virtualized, clock speeded, cloudy, integrity or latency directed. Therefore I think we have a good reason to trust that our growing generation is finally wise enough to focus on real life things and keep ICT in servant position instead of letting IT to master people´s life.

And that way I feel my dreams would get real – at least partly.

Harri Hyvönen
Programmes Manager

tiistai 15. marraskuuta 2011


Let´s start with something that is generally agreed upon: In this world of continuous change it is necessary that we develop our own knowledge relentlessly. Pure information and knowledge as such aren´t enough, it is important that we are active in using and applying new knowledge in our own field of operation. Does this sound familiar? And there ´s more where that came from: The ultimate goal in competence development is to enhance a person´s professional working capacity as a whole! 

The recipe for true learning includes the following ingredients:

  1. Knowledge and skills, naturally
  2. Experiences that you gain and that you reflect upon in order to learn and to change your behavior
  3. Attitudes that you are more or less aware of and which you can develop into some extent
  4. Contacts as your social capital that constitutes your own professional problem solving and learning network, exceeding your own organisation´s boundaries, extending even beyond your own field of industry
Do you still agree with us? If you do, now this is where it gets interesting. If the previously described big picture is valid, it is funny enough that when we talk about education we quite often concentrate on the first, let´s say 4 years spent on education, instead of competence development during the whole roughly 40 years of working life.

Getting a degree and graduating is one thing, and then working for decades is another. What´s up with that? Maybe developing yourself throughout your career should get some more emphasis. Perhaps a solid research could shed some light on this issue? 

Research evidence 

Finnish Association of Business School Graduates (Suomen Ekonomiiliitto SEFE) ordered a research from Jyväskylä School of Business and Economics focusing on competence development especially from employer perspective. The aim of the research was to:
  • Reflect the  attitudes of the employers regarding competence development 
  • Find out how competence development is really done in organizations
This was the largest research made in Finland concentrating to this issue with University level business school graduates. Almost one thousand questionnaire answers from working business professionals, 80 from employers and several interviews from the employer associations gave a multiple perspective view to the issue. The average age of the respondents was 41 years.

Some very interesting research findings in a nutshell:         

  • Generally the business school graduates are satisfied with the competence development their employer offers them. The employer attitudes regarding competence development are seen positive regardless of who you ask, the employer or the employee 
  • However, the attitudes and actions of the employers vary across different employee groups: The most significant difference between groups is that the situation of management is better than the other groups. It seems that not all organisations have yet seen the importance of the competence development of all other professionals as well 
  • Most employers say that the responsibility of competence development is divided between the employer and the employee. But is it really so? Not all the respondents were happy with the possibilities their employer offers so it seems the development is still originating mainly from the organisation´s needs 
  • When asked about the most beneficial way of competence development, the employers see learning at work as more important as the employees do, which is really interesting. 
  • Employers also state that the employees are not that interested in competence development, and the employees say the offering of development possibilities do not meet their needs. Could these aspects be related to one another? 
Two challenges for us all: Real effectiveness and how much is enough?

Interesting findings aren´t they? There are for example some differences about what are considered as the most effective methods of learning.  What is actually effectiveness in competence development? Probably it means that the starting point for example management development is both the student and his/her organisation. In order to be effective, the learning experience has to be closely connected to the students’ personal development needs, as well as those of their organisation. Effectiveness also means maximising the impact of learning. Learning has to lead to actions that have effects on the ways in which organisations and individuals work.

 We argue that the skill and act of applying the concepts learned should be seen as a systemic and continuous flow of actions that involves interaction with various stakeholders. Are we as effective as possible when it comes down to education and development?

Here´s another idea inspired by the research. Respondents are perhaps surprisingly happy about the development possibilities offered by their companies.  Based on the research everything seems to be quite well. If that wasn´t the case, they wouldn´t be answering like this now would they? However we would like to challenge you a little bit: Do we actually demand enough from ourselves and from our organisations? Do we take the effort to totally renew your thinking instead of just updating? Do we take competence development seriously enough?

So the next time you are thinking about the future of yourself and our organisation, you could ask:
  • How well have you been able to renew your paradigms and how deeply and actively have you applied the learned things in practice? 
  • What is your investment strategy for competence development, on organisational level, on a personal level? 

Any comments and ideas about his blog post, for or against, are more than welcome!

Pasi Aaltola                                                                        Anna Hartikainen
Director, MBA Education                                                   Researcher

Full research report (139 pages, in Finnish):
Ekonomien ammatillisen osaamisen kehittäminen -työnantajien asenteet ja panostukset

torstai 10. marraskuuta 2011

Kouluttajien kokemuksia johtajuus- ja yhteisödynamiikka kurssista

Tämän vuoden Johtajuus- ja yhteisödynamiikkakurssi koostui 22 johtajasta ja kolmesta kouluttajasta joista muodostettiin itseään tutkiva yhteisö. Ryhmä tutkii itseään, omaa kehittymistään yhteisönä, ryhmädynaamisia lainalaisuuksiaan ja johtajuuttaan kokemuksellisen oppimiseen perustuen. Koulutuksen perustehtävä (toiminnan tarkoitus) on auttaa osallistujia ymmärtämään ryhmän ja yhteisön elämän monimutkaisuutta ja johtajuutta. Tätä tietoa pyritään viemään omaan toimintaympäristöön.
Kurssi koostui kolmesta kuukauden välein tapahtuneesta kolmen työpäivän jaksosta. Jaksoilla käytettiin lukuisia työskentelymuotoja kuten pien- ja suurryhmää, erilaisia toiminnallisia harjoituksia, sovellustapahtumia. Yhtenä oppimismuotona oli elokuvan tai kirjan pohtiminen ryhmä- ja yhteisödynamiikan tutkimisen välineenä. Koulutuksen taustalla on vahva teoreettinen viitekehys, joka perustuu kouluttajien teoriatietoiskuihin ja kirjallisuuteen. Tärkeä merkitys on koulutuksen rakenteilla, johon myös koulutuspaikka kuuluu. Koulutus toteutettiin Kukkaismäessä Jämsässä, joka on osoittautunut hyväksi oppimisympäristöksi. Oppiminen konkretisoituu usein yhteisön tavalliseen elämään kuten ilta- ja saunakeskusteluihin. Yksi jakso on täyttä työtä aamusta iltaan. Koulutus on toteutettu neljä kertaa.

Kurssin kouluttajina ja konsultteina toimivat: Anneli Turunen, Esa Rovio ja Jyrki Kauppinen, seuraavassa heidän kokemuksiaan ja näkemyksiään koulutuksesta.

Koulutuksen ja yhteisön johtaja Jyrki Kauppinen työskentelee Avance johtamiskoulutuksessa koulutuspäällikkönä ja on taustaltaan viestintätieteilijä.
Perinteisesti johtamiskoulutuksessa on käsitelty johtamista management tai leadership näkökulmista, tässä koulutuksessa näkökulma painottuu itsensä johtamiseen (selfmanagement) eli jokainen osallistuja tutkii ja kohtaa johtajuuden ilmentymistä omassa toiminnassaan ja käyttäytymisessään”. Hän kertoo koulutuksen viitekehyksestä.

Vahva itsetuntemus sekä ymmärrys omasta roolista ryhmien ja yhteisöjen tapahtumissa eli dynamiikassa luo varmuutta sekä turvallisuutta toteuttaa pätevästi niin strategisen kuin operatiivisenkin tason toimintaa kunkin organisaation perustehtävän mukaisesti”. Jyrki määrittelee oman visionsa koulutusohjelman tavoitteesta.

Anneli Turunen omaa vahvan psykoterapiataustan. ”Tutkimme jäsenten elämänhistorian aikana syntynyttä roolia ja sitä, kuinka yksilö on suhteessa ryhmään”, Anneli kertoo.

"Johtajat eivät kiireisessä arjessaan ehdi reflektoimaan itseään ja omaa toimintaansa organisaatiossa. Kurssin aikana opetellaan puhumaan ääneen itselle vaativista asioista. Ajatusten ja tunteiden tuottaminen ääneen on arvokas haaste. Lisäämme siis jäsenten itsetuntemusta”, Anneli kiteyttää.

Ryhmäilmiötutkija Esa Rovio edustaa taustaltaan sosiaali- ja liikuntapsykologiaa.
Hän näkee, että ”Kyseessä on yhteinen tutkimisen ryhmäprosessi, jossa ymmärrys lisääntyy omakohtaisen hämmennyksen kautta, käsitteiden jäsentämiseen ja oivallukseen”.

”Kurssin aikana opimme omakohtaisesti koettuna, mitä ryhmäilmiö on, esimerkiksi erilaiset ryhmäsuhteet, ryhmän kehitysprosessi, perustehtävän merkitys tai ryhmän lainalaisuudet pien- ja suurryhmässä. Ilman omakohtaisuutta kalvoilla ja esityksissä kaadettu tieto valuisi kuin vesi hanhen selästä”
, Esa Päättää.

perjantai 4. marraskuuta 2011

Maailman vaikuttavin yliopisto - Jyväskylän yliopisto

Sain kunnian virittää ajattelua Kauppakorkeakoulun strategiapäivässä. Pyysin läsnäolijat seuraavaan ajatuskokeeseen ja tämän blogin kautta pyydän myös Sinut mukaan. Ja tarina alkaa...

Maailman myllerrys ei lähitulevaisuudessa helpotu, vaan päinvastoin erityisesti eurooppalaiset yhteiskunnat kohtaavat eri tavoin yhä voimistuvan globaalin kilpailun. Tässä tilanteessa BBC kiinnostuu yliopistojen vaikuttavuudesta, koska yliopistojen merkitystä alueen menestystekijänä pidetään tärkeänä.

Ajatellaanpa, että BBC:n huolellisen esivalinnan kautta Jyväskylän yliopisto (JY) on yksi niistä organisaatioista, joita BBC päättää tutkia tarkemmin. Kolmen vuoden päästä tästä hetkestä olet tilanteessa, jossa BBC:n huikeasta henkilökunnasta joko Tim Willcox tai Zainab Badawi haastattelee Sinua. Mitä kerrot? Mitkä ovat ne argumentit, joilla Jyväskylän yliopisto voi kisata ja pärjätä maailman vaikuttavimman yliopiston arvosta?

Siinäpä kysymys ja haastan Sinua etsimään oman vastauksesi. Tarjoan blogin lopussa alustavia omia ajatuksiani, mutta ensin haluan sanoa muutaman seikan, jotka mielestäni ovat aivan keskeisiä kun omaa vastaustasi rakennat.

Ensinnäkin ei ole olemassa kiinteä mallia siitä mitä vaikuttavuus tässä yhteydessä tarkoittaa. Tärkeä ajatustehtävä on tunnistaa mihin JY pyrkii. Mikä on se tarina, joka on merkittävä alueella, joka vakuuttaa eri toimijat ja meidät itsemme ja joka tässä ajatuskokeessa puhuttelee myös erityisen pätevää ulkopuolista tahoa, tässä kuvitteellisesti BBC.

Toiseksi vaikuttavuus on varmasti kytköksissä tutkimukseen ja opetukseen ja tieteen globaaliin luonteeseen. Yliopisto, joka maailman myllerryksessä on alueellaan vaikuttavin, on varmasti relevanttien tutkimusten ja erityisen pätevän opetuksen tyyssija.

Kolmanneksi me itse päätämme mitä tässä tarkoitamme alueella ja alueen vaikuttavuudella. Mukana on varmasti Jyväskylä, Keski-Suomi, Suomi, Eurooppa ja maailmanlaajuinen ulottuvuus. Varmaan ulottuvuudet kaikki ovat läsnä, mutta kuinka maailman vaikuttavin JY asetelman rakentaa, mitä teemme ja mihin pyrimme milläkin tasolla, niin siinä on miettimistä ja tekemistä.

Tässä Sinulle tiiviisti elementit miettiä omaa vastaustasi BBC:n toimittajalle. Varmaan tämä ajatuskoe on puhutteleva JY:n toimijoille, mutta miksei myös kaikille JY:n kumppaneille ja sidosryhmille. Nimittäin, jotta maailman vaikuttavimman yliopiston arvon saamme niin yhteispelin ja yhteisen ajattelun ja kehittelyn eri tahojen kanssa tulee varmasti olla maailmanluokkaa ja vähän yli.


Tässä kohtaa ei ole hirveän oleellista kuinka hahmotan oman mahdollisen vastaukseni BBC:n toimittajalle. Paljon tärkeämpää on saada aikaan pohdintaa ja yhteistä tekemistä, jonka kautta niin ajattelu kuin tekeminenkin kehittyy. Kuitenkin ehkäpä vaikka eräänlaiseksi viitepisteeksi puristan tämän hetkisen järkeni kautta kolme kohtaa, jotka kolme vuoden päästä ottaisin esille ja joille silloin olisi vielä enemmän perustaa  reaalimaailmassa kuin nyt.

Esitykseni kohdat olisivat:
1. JY:llä on selkeä tuotteiden ja palvelujen tarjooma, jota koko ajan kehitetään toiminnassa eri tahojen kanssa. Kyky oppia toiminnassa on erinomaista ja oppia jaetaan laajasti niin JY:n sisällä kuin kaikkien toimijoiden kesken erilaisten modernien välineiden kautta.

2.  JY:n tarjooma on upeasti esillä sekä tiedekunta- että laitoskohtaisesti. Erityistä on kuitenkin JY:n kyky koota yliopiston koko osaamisesta uutta merkittävää tarjoomaa entisille ja uusille yhteistyökumppaneille. JY luo aktiivisesti uutta yhdessä kumppaneittensa kanssa.

3. Elinikäisen oppimisen ajatus muuttuu koko ajan yhä enemmän toiminnaksi. Valmistuneet opiskelijat ovat tiiviissä yhteistyössä koti yliopistonsa kanssa mitä erilaisimmissa tehtävissä. Alumnit ja heidän organisaationsa ovat aidosti osa yliopistoyhteisöä ja tämä luo vahvaa pohjaa relevantille tutkimukselle, vaikuttavalle opetukselle ja myös alumnien ja JY:n henkilöstön jatkuvalle osaamisen ja toimintakyvyn kehittymiselle.

Millaisesta JY:n tarinasta tehdään yhdessä totta?

Ari Manninen
Johtaja, Avance-johtamiskoulutus