keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Ongelman maineenpalautus

Usein ongelma ei ehkä olekaan ongelma sinänsä, vaan ennemminkin haaste on se, että ongelmaa ei enää nähdä, ei haluta nähdä tai ei uskalleta nähdä.

Ihmisen toiminnalle ja ajattelulle tuntuu olevan tyypillistä tottua vallitseviin olosuhteisiin. Tottuminen näyttää tapahtuvan usein hämmästyttävän nopeasti. Yksi ilmenemismuoto tästä tottumisesta on legendaarinen kaiken kehittämisen pysäyttävä ja monessa paikassa vastaan tuleva kommentti: ”täällä on aina tehty näin” - niinpä tuo uusi idea ei ole mahdollinen, järkevä, kannattava, asiakkaiden kaipaama, jne.


Ehkä ”täällä on aina tehty näin” ajattelu saattaa olla syvempi ilmiö kuin mitä olemme tulleet ajatelleeksi. Ehkä kyse ei olekaan muutoshaluttomuudesta, laiskuudesta, negatiivisesta mielen lajista tai jostakin muusta sellaisesta asiasta, vaan ehkä kyse on myös siitä, että ongelmaa ei enää yksinkertaisesti nähdä, on niin syvästi totuttu ottamaan olemassa oleva todellisuus ainoana mahdollisena.
Varmaan moni kiirehtii sanomaan, että kyllä Suomessa ja suomalaisessa ajattelussa riittää ongelmia ja murheita, kansakunnan melankolinen mielenlaatu pitää asiasta huolta, vaikkakin olemme ilmeisesti siirtymässä koko ajan elämäniloisempaan ajattelutapaan. Silti voitaneen vielä väittää, että murehtiminen on tai on ainakin ollut yksi kansallisurheilu. Tässä blogissa tarkoitus ei ole kuitenkaan kulkea murheen alhossa, vaan tavoitteena on jäljittää ongelmia, joille olisi tehtävissä jotain, kun vain ongelmat huomattaisiin.

 
Niinpä voidaan sanoa, että kyky nähdä ongelmia on oikeastaan merkki taitavasta ja rohkeasta ajattelusta, kyvystä nähdä muutakin kuin mitä on ja sitä kautta kyvystä tuottaa uutta. Ei ole varmaan sattuma, että uutta ajattelua ja toimintaa hakevissa tutkimuksissa lähdetään liikkeelle tutkimusongelmasta. Tarkka ja selvä tutkimusongelma ja siihen vastaaminen on tutkimuksellisen ajattelutavan keskeinen idea. Joskus tosin vaikkapa EMBA yhteyksissä sanaa ”tutkimusongelma” vierastetaan ja mieluummin halutaan puhua vaikka tutkimuksen tavoitteista. Sanalla ongelma on niin kovin negatiivinen kaiku. Ehkä tämä blogi voi olla omalta osaltaan ”ongelma” sanan maineenpalautus kirjoitus.

On hienoa lukea kuinka wikipedia puhuu ongelmasta:
 
Ongelma on este, joka tekee vaikeaksi saavuttaa halutun päämäärän, kohteen tai tarkoituksen. Se viittaa tilanteeseen, ehtoon tai asiaan, jota ei ole vielä ratkaistu. Laajassa merkityksessä ongelma tulee asianomaiselle henkilölle ilmeiseksi sitten kun hän huomaa merkittävän eron olemassa olevan tilanteen ja halutun tilanteen välillä.
Työelämässä ongelmasta käytetään usein kiertoilmausta haaste, koska käsite ongelma saatetaan kokea negatiiviseksi ilmaukseksi. Esimerkiksi: Yrityksellämme on loppuvuonna edessään monia haasteita tarkoittaa samaa kuin Yrityksemme kohtaa loppuvuonna monia ongelmia. 
Wikipedian määrittely nostaa hyvin esille sen kuinka ongelma liittyy siihen kuinka haluttu päämäärä tai tavoite on vaikea saavuttaa. Tässä blogissa pohditaan sitä kuinka uusi tavoite tai päämäärä jää kokonaan asettamatta, koska olemassa oleva todellisuus peittää ongelman näkemisen. Tuntuu että asiat ovat niin kuin ne ovat - eihän siinä silloin ole oikeastaan mitään ongelmaa.

Onko ongelmien huomaamatta jääminen sitten isokin ongelma? Se voi olla.
Otetaan kaksi esimerkkiä. Suomalaisessa yritystieteessä oli aikaisemmin käsite Liiketaloustiede. Tuo oppiaine olisi voinut viedä yritystiedettä hyvin kokonaisvaltaiseen yritysten menestymisen ja kehittymisen pohdintaan, liiketoimintalähtöiseen teorian ja ajattelun kehittelyyn.

Kaikin keinoin yritysten kasvua tutkiva yritystiede tuntuisi tärkeältä tieteen alalta. Kuitenkin kansainvälinen virtaus on nostanut esille voimakkaasti yritystieteen osa-alueet kuten vaikka: markkinoinnin, strategian, johtamisen, laskentatoimen, jne. Nämä yritystieteet vievät ajattelua eteenpäin, mutta nostavatko ne tarpeeksi voimakkaasti ongelmaksi yrityksen markkinoilla menestymisen ja liiketoiminnan kasvun haasteet?  (Tässä kohtaa kiitän
Kyösti Karjulaa monista tärkeistä keskusteluista). 
Toinen esimerkki voisi liittyä minkä tahansa yrityksen tai organisaation johtamiseen.
Tiedämme, että aito strateginen ajattelu on erittäin vaativaa. On ihan toista oikeasti tunnistaa organisaatiolle uusia relevantteja mahdollisuuksia ja todella kehittää organisaation toimintaa kuin teknisesti pyöritellä strategiaprosessia siihen kuuluvine toimenpiteineen.
Monessako paikassa on paljon strategiatyötä ilman oikeaa strategiatyötä?
Oikeaan strategiatyöhön kuuluu aito strategisen ajattelemisen ja toiminnan kyky? Ja jos aito strateginen ajattelu puuttuu, niin silloin eivät aidot strategiset ongelmat nouse koskaan työstämisen kohteeksi.
Niinpä, kun seuraavan kerran kohtaat ongelman, saatat olla ihan oikeilla kehittämisen jäljillä. Onnea matkaan!








 
Ari Manninen
johtaja, Avance-johtamiskoulutus
ari.manninen(at)jyu.fi
 
 
 
 
 
 
kuva 1: www.freepik.com">Designed by snowing / Freepik>
 
 
 
 
 
 
 

perjantai 2. maaliskuuta 2018

Pitääkö johtamisesta olla huolissaan?

Johtajuus on kriisissä? Johtajuuteen on liitetty negatiivisia asioita, kuten narsismi, korruptio ja erilaiset väärinkäytökset. Metoo-kampanjakin liittyy vallan väärinkäyttämiseen.
 
Huono johtaminen lisää työntekijöiden poissaoloja, vaihtuvuutta ja vähentää tehokkuutta. Näiden kustannusvaikutusten on arvioitu olevan amerikkalaisissa organisaatioissa vuositasolla n. 24 miljardia. Maailman poliittinen johtaminen on tempoilevaa ja linjatonta mikä aiheuttaa huolta ja pelkoa. Ja Suomeenkin on rantautunut uusi termi vatulointi…

Kyllä johtamisesta pitää siis olla huolissaan.

 
 

Tarvitaan uudenlaista ja parempaa johtamista. Mutta miksi johtamistehtävät eivät kiinnosta oikeanlaisia henkilöitä? Miksi johtaminen ei motivoi? Mikä johtamisessa pelottaa?
 
Tutkimusten mukaan nuoremmat sukupolvet eivät enää ole kiinnostuneita aiempien sukupolvien tapaan johtamisesta. He eivät halua antaa kaikkea aikaansa työlle, vaan pitävät yhtä tärkeinä myös muita elämänalueita. He ovat vähemmän sitoutuneita ja heille tärkeää on tehdä työtä samanmielisten kanssa yhdessä. Nyt tarvittaisiin uusia nuoria johtajia, joilla on digiosaamista, mutta heitä eivät johtotehtävät kiinnosta.
 
Myös sukupuolten välillä on eroja, naiset ovat vähemmän kiinnostuneita johtamistehtävistä kuin miehet. Heille annetaan siihen ehkä vähemmän mahdollisuuksiakin (lasikattoilmiö), mutta he myös miehiä tarkemmin punnitsevat johtotehtävän tuomia negatiivisia vaikutuksia. Tutkimus osoittaa kuitenkin, että naisjohtajien määrällä on suora yhteys tuottavuuden paranemiseen.

Jyväskylän yliopistossa vieraillut prof. Zeynep Aycan on pyrkinyt tutkimuksessaan selvittämään mitkä ovat niitä johtamiseen liittyviä huolenaiheita, jotka estävät johtotehtäviin hakeutumista.

Prof. Aycanin mukaan henkilö itse pystyttää itselleen ikään kuin ylitsepääsemättömän seinän, koska hän on liikaa huolissaan mahdollisista johtamiseen liittyvistä negatiivisista seuraamuksista. Tällaisia huolia ovat mm. huoli mahdollisista epäonnistumisista tehtävässä, huoli työn ja perheen yhteensovittamisesta ja huoli harmista, jonka mahdollisesti joutuu aiheuttamaan muille.



Usein väärä henkilö valikoituu johtajaksi, koska johtajaksi sopivampi henkilö jättäytyy taka-alalle, eikä edes välttämättä halua johtajaksi. Juuri näitä oikeita henkilöitä tulisi rohkaista ja kannustaa johtajiksi. Oikeiden ehdokkaiden puuttumisesta aiheutuvat kustannukset voivat olla organisaatioille hyvin korkeat  (ks. Schyns&Schilling 2013).

Syinä haluttomuuteen siirtyä johtotehtäviin on mm. tyytyväisyys nykyiseen tehtävään, ei haluta tehdä pidempää päivää, vaadittava tutkinto puuttuu tai epäillään omaa kyvykkyyttä. ”Ollakseen hyvä johtaja, täytyy johtamistehtävän jonkin verran huolettaakin. Se ei kuitenkaan saa huolettaa liian paljon eikä toisaalta liian vähänkään”, prof. Aycan painottaa.

Johtamiskoulutus on yksi vaihtoehto vähentää johtotehtäviin liittyviä huolenaiheita. Tämä käy ilmi myös EMBA-ohjelmastamme valmistuneille tehdystä vaikuttavuuskyselystä, jossa vastaajat kertoivat erityisesti itsetuntemuksen, itseluottamuksen ja uskon omiin kykyihin kasvaneen opintojen aikana. Tällöin myös uskallus ottaa vastaan ja hakeutua johtotehtäviin selkeästi kasvaa.











sirpa.koponen(at)jyu.fi
Koulutuspäällikkö ja johtamisen tutkija
emba.jyu.fi


 
Lähteenä prof. Zeynep Aycanin esitysmateriaali ja haastattelu 15.2.2018, EMBA asiakas-ja alumnitilaisuus, Helsinki
Schyns & Schilling 2013. How bad are the effects of bad leaders? Ameta-analysis of destructive leadership and its outcomes

 

 
 
 
 
 
Kuva 1: Javi_indy / Freepik>freepik.com
  

tiistai 20. helmikuuta 2018

Tulevaisuus muuttuu jatkossakin

EMBAn valinnaisiin opintoihin kuuluva Tulevaisuuden liiketoimintaympäristö -ohjelma saatiin taas päätökseen. Yhtenä tehtävänä opiskelijoilla oli tarkkailla nykymaailmaan siitä lähtökohdasta, millaisia viitteitä tulevasta siellä voisi jo olla näkyvillä. Tässä kirjoituksessa käsittelen näistä kahta teemaa, teknologiaa ja yhteiskuntarakenteita.

Tekninen kehitys tuli hyvin monipuolisesti esiin ja samalla erilaisissa foorumeissa myös luodaan uhkakuvaa tekniikan negatiivisista vaikutuksista. On aivan selvää, että kaikki askeleet johonkin suuntaan ovat aina pois jostain toisesta suunnasta, mutta silti harvassa ovat ne, jotka aidosti olisivat halukkaita siirtymään takaisin 60-luvulle kuokan varteen.

V
älittömien ominaisuuksien sijaan olisikin tärkeämpää pysähtyä pohtimaan laajempia merkityksiä myös tässä yhteydessä: esimerkiksi avaruus on tämän hetken hypekäyrällä aika korkealla, mutta mikä on tämän nousevan signaalin merkitys eri toimialoille? Kovin moni tuskin on sitä aidosti pysähtynyt pohtimaan omalla kohdallaan.


Tekniseen kehitykseen liittyy myös keskustelu energiasta. Tässäkin on nähtävissä hyvin vahvasti kontekstiin sidottuja näkökulmia. 

Otetaan esimerkiksi sähköauto: siitä on odotettu saasteet pysäyttävää ihmettä, mutta miksi sama sähkö asunnon lämmitykseen käytettynä onkin pahasta? 

Lisäksi on muistettava, että sähköä jauhetaan yhä kivihiilestä ja akkuihin tarvittavat harvinaiset maametallit louhitaan pääasiassa Kiinasta, missä olot eivät aina täytä länsimaisia ihanteita.

Tekniikasta onkin hyvä siirtyä tarkastelemaan yhteiskuntaa laajemmin. 
Työelämän rakenteet muuttuvat pakostakin tekniikan kehittyessä, mutta keskeneräistä prosessia on vaikea ymmärtää sisältä päin.



Taakse päin katsottaessa edeltäjiemme virheet on helppo osoittaa, mutta omaan uskoon tai vallitsevaan tietoon liittyvät virheet ovatkin ongelmallisempia. 

Työnteon muuttumisesta ajasta ja paikasta riippumattomaksi puhutaan todella paljon. Onko tässä kuitenkin liian romantisoitu näkemys? Tehdään työtä silloin, kun se parhaiten itselle sopii. Kuinka moni tähän oikeasti voi pystyä? Entä, kun tilanne on se, että tehdään keikka silloin, kun sellainen onnistutaan saamaan? 

Haastan tätä näkökulmaa vähän lisää: onko hyvinvointi vain pintaa ja kuuluuko hyvinvointi edes kaikille? Onko yhteiskuntamme valmis hyväksymään ajatuksen siitä, että kaikkien ei ole edes tarkoitus ehtiä junaan? Hyvinvoivan kansanosan lisäksi meillä on yhä isompi joukko janan toisessa ääripäässä, jossa sekä sosioekonominen että terveydellinen pääoma on karkaamassa ulottumattomiin samalla kun työnteon minimivaatimustaso nousee koko ajan lisää.




Yhteiskunnalliseen merkityksellisyyteen kuuluvat myös julkiset henkilötarinat, joiden mahti on merkittävä, mutta minusta sitä ei vieläkään pystytä täysin ymmärtämään. Nyt meillä on käsillä aivan uusia medioita, joiden kautta uuden tyyppiset henkilökuvat pääsevät julkisuuteen. Tarinat ovat olleet aina merkittävässä roolissa lajillamme. Emme ole vahvin, mutta hallitsemme sosiaalisen vuorovaikutuksen paremmin kuin mikään toinen eliömuoto. 

Perheen käsitys on myös muuttunut hyvin paljon, mikä haastaa yhteiskunnan sopeutumaan. Termi "yhdessä, mutta erikseen" on tämän hetken lainsäätäjille täysin mahdoton ajatus, ja helpompi onkin pakottaa saman katon alla majaa pitävät opiskelijakaverukset avioliittoon. 

Ihmiset eivät myöskään ole nykyisin enää välttämättä niin kiintyneitä maatilkkuun, vaan paikka voidaan vaihtaa helposti olosuhteiden niin vaatiessa. Tähän liittyen ihmisten lisääntyvä liikkuminen luo tiettyjä vaikutuksia, mutta käänteisesti myös kaupungeille tai alueille tulee kasvavaa tarvetta lisätä omaa kiinnostuvuuttaan. Kokonaan oma juttunsa on sitten vielä mitä tulee tapahtumaan tämän hetken materiaan sitoutuneelle varallisuudelle, jos seuraava sukupolvi ei siitä ole enää kiinnostunut? Kelpaako se juuri kenellekään?

Sosiaalinen ja taloudellinen järjestelmämme vaatii johtajuutta, joka kykenee sopeutumaan ympäristön uuteen, jatkuvassa kehityksessä olevaan tilaan. Uuden oppiminen ei onneksi ole mahdotonta, vaan se on hyvin pitkälti tahtokysymys. 
Pitää haluta uudistua.






jani.kurhinen(at)jyu.fi
koulutuspäällikkö

keskiviikko 24. tammikuuta 2018

EMBA-ohjelma uudistui. Mikä muuttui ja miten tästä eteenpäin?

Uudistimme Executive MBA-ohjelmamme viime vuonna. Evästystä uudistukseen haettiin omasta tuotekehitystyöstä, kansainvälisten asiantuntijoiden vertaisarvioinnista, sekä ennen kaikkea ohjelman johtajaosallistujien ideoinnista. Noin "sadan hengen sparri" yhdistettynä oman Avance-tiimimme ideointiin tuotti kolmeen pääkohtaan kiteytyvän EMBA-uudistuksen:  

1 Selkeä rakenne ja huippusisällöt
Haimme selkeämpää rakennekokonaisuutta. Valinnaisten kurssien työmuotoja sekä laajuuksia yhtenäistettiin ja parhaita käytänteitä levitettiin. Kaikkien EMBA-kurssimodulien osalta skannattiin viimeisimmät johtamisopit ja viitekehykset sisällytettäviksi kurssien luento-osuuksiin ja materiaalipaketteihin. Tavoitteena oli että ohjelman sisällöt edustavat johtamistyön ydinteemoja. Tietyt keskeiset sisällöt ulotettiin valinnaisista kursseista laajemmin kaikkiin kurssimoduleihin integroiduiksi kokonaisuuksiksi. Esimerkkinä mainittakoon johtajan juridinen osaaminen. Myös digi-teemat ovat jatkossa mukana kaikkien kurssien sisällöissä.

2 Räätälöity kokonaisuus ja valinnaisuus
Henkilökohtaistettu oppiminen, jossa opiskelija voi vaikuttaa sekä sisältövalintoihin että opintojen aikatauluun, on vahvuutemme. Myös henkilökohtaisten oppimistehtävien kokonaisuutta innovoitiin eteenpäin. Opintosuorituksia voi kerryttää esimerkiksi bechmarkkaamalla mielenkiintoisia yrityksiä tai vaikkapa haastattelemalla toisia johtajia. Myös mentorointi nostettiin opiskelijoiden ideoinnin tuotoksena yhdeksi oppimismahdollisuudeksi. 

3 Liiketoiminnan kehittäminen ja muutosvaikutus
Johtaja ei kehitä osaamistaan vain myöhempää käyttöä varten, just-in-case, vaan ennen kaikkea linkittääkseen asioita omiin työhaasteisiin, just-in-time. EMBA-uudistuksessa jokaisen kurssin osalta ideoitiin optimaalista tapaa kytkeä kurssin sisällöt oman organisaation kehittämiseen. Vaikuttava oppiminen ei ole vain tiedon lisäystä vaan toiminnan muutosta. EMBA-lautakunnan asiantuntijajäsenet kauppakorkeakoulun eri oppiaineista otettiin myös vahvemmin kehittämistyön tueksi kommentoimaan EMBA-lopputyöhankkeita. 

No miten tästä eteenpäin? Se opittiin että meitä kiinnostaa suunnattomasti ihmisten ja organisaatioiden kehittäminen. Mielellään laitamme myös toimeksi. Haluamme kuulla myös sinun ideasi johtamiskoulutuksen ja organisaatioiden kehittämiseksi. Maailma ja EMBA-ohjelma eivät ole viime vuoden jäljiltäkään vielä ihan valmiita 😉

Pasi Aaltola
Johtaja, MBA-koulutus



tiistai 19. joulukuuta 2017

EMBA on myös ”maanpuolustuskurssi”














Suomi 100 vuotta, jokaiselle meistä nousee vahvasti mieleen monta ihmistä, asiaa ja mielikuvaa. Maa on kulkenut huikean matkan, moni on kovalla työllä rakentanut niitä olosuhteita, joissa me saamme nykyisin toimia. Nyt on meidän aika rakentaa, kehittää ja luoda uutta.

Haluan kiittää tästä juhlavuodesta kaikkia Avance-johtamiskoulutuksen yhteistyötahoja: eri ohjelmien opiskelijoita, alumneja, luennoitsijoita ja teitä kaikkia, jotka omalta osaltanne nostatte tämän toiminnan sen nykyiselle korkealle tasolle - parhaat kiitokset!

Suomen juhlavuonna tekee mieli sanoa, että niin EMBA-ohjelmat kuin myös organisaatioiden kehittämisohjelmat ovat osaamisen kasvattamisen lisäksi melkoisia maanpuolustuskursseja. Tiedämme mikä merkitys toimivalle yhteiskunnalle ovat hyvin johdetut ja jatkuvasti kehittyvät organisaatiot, niin yritykset kuin julkisenkin puolen organisaatiot. Ja erinomaista maanpuolustusta on erityisesti verkottuminen ja ystävyys- sekä vuorovaikutussuhteiden rakentaminen lähelle ja kauas. 

Muuttuvassa maailmassa on erinomaisen tärkeää, että voimme taitavasti osallistua ja tuottaa vahvaa lisäarvoa kaikkeen osallistumaamme toimintaan niin maan sisällä kuin kaikissa niissä kansainvälisissä verkostoissa, joissa olemme mukana ja joita olemme rakentamassa.

Taitavaa johtamista on myös itsensä johtaminen ja itsensä johtamisessa oman sisäisen äänen kuuntelu on olennaisen tärkeää. Siihen joulun aika luo meillä Suomessa vahvat ja hienot puitteet sekä mieltä ylentävät perinteet.

Kiitos erinomaisesta yhteistyöstä, Rauhallista Joulun aikaa ja Menestyksellistä Uutta Vuotta!










Ari Manninen, johtaja
Avance-johtamiskoulutus
ari.manninen(at)jyu.fi

perjantai 1. joulukuuta 2017

Yrittäjien maa


Tulevaisuuden tutkija Ilkka Halava ennustaa, että vuonna 2035 yli 60% työikäisistä on itsensätyöllistäjiä tai yrittäjiä. Palkkatyöstä tulee epätyypillinen työmuoto. Taustalla vaikuttavat ilmiöt kuten alustatalous sekä organisaatioiden kehittyminen itseohjautuvampaan suuntaan.
 
Elinkeinoelämän valtuuskunnan vuoden 2017 arvo- ja asennetutkimuksen mukaan 59% suomalaisista allekirjoittaa väitteen, että vain hullu ryhtyy turvallisen palkkatyön sijaan yrittäjäksi. Palkkatyö nähdään merkittävän enemmistön osalta yrittäjyyttä kiinnostavampana  ja turvallisempana vaihtoehtona.
 
Ristiriita asenneilmapiirin ja kehitystrendien välillä on valtava. Se on merkittävän suuri myös kansainvälisesti vertailtuna. Mielenkiintoinen kysymys on, miksi yrittäjyys nähdään niin suurena mörkönä.
 
Yrittäjyyteen liitetään paljon negatiivisia mielikuvia. Se yhdistetään pitkiin työpäiviin, lyhyisiin lomiin sekä suuriin taloudellisiin riskeihin. Liian vähän puhutaan yrittäjyyteen liittyvistä positiivisista asioista kuten vapaudesta ja itsensä toteuttamisesta.
 
 
Itsenäisellä päätäntävallalla on merkittävä vaikutus ihmisen motivoitumiseen ja työstä suoriutumiseen. Moni palkkatyössä oleva turhautuu siihen, että ei voi päättää riittävästi omista asioistaan tai uupuu ylhäältä päin annettuun liialliseen työmäärään.
 
Palkkatyön suosimisen keskeisenä perusteena nähdään turvallisuus ja jatkuvuus. Tämäkin argumentti on murenemassa, kun palkkatyösuhteet muuttuvat lyhyemmiksi ja muodostavat vain osan työurastamme.
 
Yrittäjyys ei edelleenkään ole paras vaihtoehto kaikille. Uskon kuitenkin, että merkittävä osa ihmisistä hyötyisi roolista, jossa vastuu itsensä työllistämisestä on merkittävä. Se kannustaisi ja myös pehmeästi pakottaisi oman osaamisen jatkuvaan kehittämiseen.
 
Yhteiskunnallisesti tämä kehitystrendi ja siihen liittyvät haasteet tulisi ottaa vakavasti. Yrittäjyyden aloittamista tulee tukea vähentämällä siihen liittyviä esteitä kaikin mahdollisin tavoin. Työelämästä tulee poistaa voimakas kahtiajako yrittäjien ja muiden välillä.
 
Nuorten sukupolvien suhtautuminen asiaan on jo melko positiivista ja uskonkin, että trendi kääntyy. Tulevat sukupolvet luultavasti ihmettelevätkin entisajan työelämän kankeaa organisointia.
 
 
 
 
Olli Paavola
Partner, Liikkeenjohdon konsultti 
Talentree Oy
Executive MBA –opiskelija

tiistai 31. lokakuuta 2017

Ajan henki

Kolmena peräkkäisenä talvena olemme tehneet EMBA Tulevaisuuden liiketoimintaympäristö -kurssilla trendspotting-tehtävän, jonka tarkoitus on ollut pysähtyä tarkastelemaan maailman nykytilaa ja samalla havainnoida mahdollisia muutoksen tuulia. Muutoksesta puhutaan joka paikassa, ja nyt olikin hyvä hetki pysähtyä katsomaan, mitä herkkinä sensoreina toimivat Executive MBA -opiskelijat ovat asiasta olleet mieltä. 

 
Hyvinvointi, sen saavuttaminen sekä ylläpitäminen on yksi suurimmista esiin nousseista teemoista. Syödään hyvin, liikutaan ja nukutaan säännöllisesti. Toisaalta hyvinvointi nähtiin pahimmillaan myös korostettuna suorittamisena ja jopa pakkona: jos et juokse kolmea maratonia, käy kuntosalilla kuudesti viikossa ja syö suopursussa uutettua parsaa, et ylitä rimaa etkä kuulu joukkoon.  

Ihmiset olivat muutenkin paljon esillä: oli tavallisista ihmisistä tehtyjä henkilökuvia ja sankaritarinoita, oli yksinäisyyttä ja oli ilon hetkiä. Edellisiä yhdistää kuitenkin se, että me kaikki vanhenemme. Hyvinvoinnin lisääntyminen sekä kansallinen ikärakenteemme johtavat väistämättömään tosiasiaan, että meillä on yhä enemmän eläkeläisiä. 

Uutisissa korostuivat vanhusten heikko kohtelu ja köyhyys, mutta tämä ei kuitenkaan ole koko totuus: meillä on myös yhä enemmän hyväkuntoisia ja ostovoimaisia vanhuksia, jotka eivät oikeastaan edes ole vanhuksia.

He elävät täysillä niin sanottua kolmatta elämäänsä, vaikka heille räätälöityjä palveluita ei vielä suurissa määrin olekaan tarjolla. Lisätään tähän vielä se, että tulevat hyväkuntoiset eläkeläiset eivät vain istu nojatuolissa kotipalvelun ruokkimana, vaan urheilevat, pelaavat tietokonepelejä tai hemmottelevat itseään. 



Edellisestä yhteenvetona voi todeta, että ihmisten polarisoituminen hyvin monella eri tapaa näyttäisi olevan yhä voimakkaampi trendi. On niitä, jotka pysyvät kyydissä hyvin ja pitkään, ja toisaalta niitä, jotka ovat jääneet systeemin rattaiden jalkoihin. Vaikka pudokkaita on toki aina ollut, on nyt kuitenkin vaarana, että tällä hetkellä pudotus on paljon syvempään veteen kuin se on aiemmin ollut. 

Ihmisten lisäksi myös teknologia sai paljon huomiota: tekoäly, virtuaalinen ja täydennetty todellisuus, esineiden internet ja kaikenlainen kyber tulevat melkein kaikkialla vastaan. Tietotekniikan kehityksen varaan lasketaan hyvin paljon, vaikka aina ei kunnolla edes ymmärretä, mihin kaikkeen sitä ollaan jo käyttämässä tai millaisia uusia mahdollisuuksia olisi.  

Tietotekniikan ohella myös energia puhututtaa. Erityisenä yksityiskohtana on sähkön tuottaminen sekä sen varastointi. Sähköä voidaan tehdä mitä enenevissä määrin muutoinkin kuin polttamalla fossiilisia raaka-aineita ja sen varastointi akkuihin on myös kehittynyt valtavin harppauksin. Sähköautot odottavat vielä hetken tuloaan, mutta sähköpyörien läpilyönti on jo ovella.  

Tekniikasta puhuttaessa avaruuttakaan ei voi sivuuttaa. Hetken hiljaisemman jakson jälkeen ihmiskunta on taas kiinnostunut laajentamaan reviiriään pallomme laitojen yli. Kiinnostuksen kohteina ovat niin elämysliiketoiminta kuin tarjolla olevat resurssit. 

Myös ajankohtaiset suuret yhteiskunnalliset ilmiöt näkyivät. Siinä missä tämä talvi oli poliittisen kuohunnan sävyttämää, oli edellinen vuosi valtavien ihmisvirtojen näyttämö. 

Trendeistä itsessään on mielenkiintoista nostaa se, että trendiaallot ovat sekä jyrkempiä ylös että myös hiipuvat nopeammin. Lisäksi moni pysähtyi pohtimaan itseään informaation kuluttajana: luomme nykyvälineillä itsellemme omia näkemyksiämme tukevia informaatiokuplia ja tulemme oikein hyvin toimeen tämän kuplan sisältämällä tiedolla.  

Mitä tämä kaikki sitten tarkoittaa? Edellä tuskin sain kuvattua mitään täysin uutta ja mullistavaa, vaan ennemminkin tiedossa olevia asioita. Oleellista ei kuitenkaan ole se, mitä ilmiöt ovat yksinään, vaan mitä niiden yhteisestä vaikutuksesta voi syntyä.

Oletko sinä pysähtynyt pohtimaan, miten näköpiirissä olevat seikat vaikuttavat omaan toimintaympäristöösi? Tai kenen ylipäätänsä pitäisi pysähtyä miettimään näitä asioita?

Tässä samassa yhteydessä on hyvä muistuttaa ja vaikka lukea uudestaan Vastelan Mikon kirjoittama loistava pohdinta strategiasignaaleista. 

Tulevaisuus alkaa tänään meidän havainnoistamme ja päätöksistämme.











Jani Kurhinen
jani.kurhinen(at)jyu.fi