torstai 18. toukokuuta 2017

Sen saat, mistä luovut – vapaaehtoistyö lisää henkistä hyvinvointia

Sen saat, mistä luovut toteaa Tommy Hellsten kirjassaan Elämän paradoksit. Tämä paradoksi tuli henkilökohtaisesti koettua vapaaehtoistyössä Käpyrinteen palvelutalon iltapäivässä vanhusten parissa. Annoin aikaani, mutta sain muutaman tunnin panostuksestani monin verroin hyvää mieltä takaisin. 

Suomalaiset ovat maailman viidenneksi onnellisin kansa, käy ilmi vuoden 2017 onnellisuusraportista. Maaliskuussa julkaistu World Happiness Report on YK:n aloitteesta vuosittain laadittava raportti.

Onnellisuuden mittapuuna käytetään kuutta kriteeriä: bruttokansantuote henkeä kohden, odotettavissa oleva terve elinikä, vapaus, anteliaisuus, sosiaalinen tuki sekä korruptiosta vapaa hallinto ja talouselämä.

Maailman onnellisimpia ovat vuoden 2017 raportin mukaan norjalaiset. Edellisvuonna kärkisijaa pitänyt Tanska on nyt hyvänä kakkosena. Suomi oli edellisvuonnakin viides. 

Kärkikymmenikössä Suomen asemaa heikentää yksi käytetyistä kriteereistä, anteliaisuus. Onnellisuusraportin mittareista voi päätellä, että suomalaiset lahjoittavat hyväntekeväisyyteen ja tekevät vähemmän vapaaehtoistyötä kuin muut onnellisuuden kärkikahinoissa olevat maat. 

Vappukukka: kasvomaalaus sopii kaikille - vauvasta vaariin! 

Anteliaisuuden ja onnellisuuden paradoksi

Tässä se yhteiskunnallisen onnellisuuden paradoksi piileekin. Vapaaehtoistyöllä on merkittävän positiivinen vaikutus vapaaehtoistyön tekijän henkilökohtaiseen onnellisuustaseeseen kuin kansantalouden euromääräiseenkin taseeseen.

Vapaaehtoistyö tutkitusti vähentää stressiä ja torjuu työuupumusta. Toisen auttaminen lisää empatiakykyä, parantaa tunnesäätelyä ja vähentää riskipitoista käyttäytymistä. -  Suomen neljän suurimman vapaaehtoisjärjestön arvo kansantaloudelle on 130 M€/v. Eli kyse ei ole mistään kahvirahoista.

Vappusäpinät senioritalossa

Sain tämän kaiken tuta myös itse, kun vietin vappujuhlaa Käpyrinteen palvelukodissa vapaaehtoisjärjestö Käpyrinne ry:n apuna. Työnantajani on kutsunut mukaan Suomi 100 vuoden kunniaksi kaikki 12 000 työntekijää viettämään yhden työpäivän vapaaehtoistoiminnassa. 

Tämä HiiOP-projekti mahdollisti myös minulle hyvällä omallatunnolla työaikana ryhtyä auttajan rooliin, ryhtyä ihmiseksi ihmiselle, saada henkistä hyvinvointia. Ja totta vie, pienistä hyvistä teoista todellakin saa sielun syvyydeltä hyvää ja lämmintä mieltä.


Vapaaehtoisjärjestö Käpyrinne ry oli järjestänyt vapun kunniaksi levytanssit palvelutalon asukkaille. Useimmat heistä olivat pyörätuoleissa tai muuten liikkuminen oli hankalaa. Tanssimusiikki antoi kuitenkin siivet alle, ja niin minä muiden vapaaehtoisten joukossa haimme vanhuksia pyörätuolitanssiin tai muuten rauhalliseen tanssahteluun.

Vaikka ikää oli useilla jo kunnioitettavat 90 vuotta, ei se musiikista ja yhdessäolosta saatu riemu ollut mihinkään kadonnut. Mikä mieletön hyvänolontunne, kun saat tuottaa toiselle ilon hetken ja lämmintä mieltä. Panoksena on aika, ihmisen arvokas omaisuus, aika, jolla ei ole hintalappua, ei antajalleen eikä saajalleen. Pysäyttävää. 


Ihminen tarvitsee ihmistä ollakseen ihminen ihmiselle,
ollakseen itse ihminen. (Tommy Tabermann)








Satu Ahonen

Johtaja, OP Keski-Uusimaa/OP-Yrityspankki
EMBA Menestyksen Strategiat -ohjelman 2016-2017 osallistuja

maanantai 8. toukokuuta 2017

Tahtotilana ketterä organisaatio? – 7 kysymystä pohdittavaksi

Ketteryys puhututtaa paljon. Yritykset ovat pullollaan ketteriä tiimejä, ketteriä projekteja, ketteriä ihmisiä. Silti toistaiseksi on olemassa hyvin vähän aidosti ketteriä yrityksiä. Koko organisaation ketteröittäminen vaatii hyvin kokonaisvaltaista ajattelun muutosta. Harvan yrityksen kulttuuri ottaa sitä vastaan yhdessä yössä.

Kyse ei ole pelkästään organisaatiorakenteista. Ei siitä, etteivätkö ketterät kykenisi kehittämään toimintatapojaan. Ei varmasti myöskään siitä, etteikö tiimeille löydy riittävä määrä autonomiaa ajansaatossa. Kyse on enemmänkin siitä, että meidän on muutettava ajatteluamme siitä, mitä käsitämme organisaatiolla.

Ketterän organisaation rakentaminen lähtee parhaiten liikenteeseen siten, että haetaan luonnollisia, joustavia hierarkioita. Organisaation rakentamisen keskipisteenä on asiakkaan ilahduttaminen ja mahdollisuus kehittää tiimien autonomiaa. Kun organisaatiota lähdetään viemään kohti ketteryyttä, liittyy tekemiseen paljon huolta, innostusta ja pohdittavaa, riskinottoa siitä että asiat eivät sitten ehkä kumminkaan menekään haluttuun ja parempaan suuntaan.



Kun päätös uuden ketterämmän huomisen tavoittelusta on tehty, liittyy tulevaisuuden suunnitteluun paljon suuria kysymysmerkkejä.
Tässä 7 sellaista jotka kannattaa ottaa huomioon:
  1. Mitä kannattaa hajauttaa? Lähtökohta on, että hajautetaan kaikki mikä on mahdollista. On kuitenkin tunnustettava, että on myös asioita jotka on hyvä pitää vain yhden tai harvojen varassa.

  2. Miten saadaan aikaan yhteisöllisyyttä? Ketterä johtamistapa suosii yhteisöllisyyttä hierarkioiden sijaan. Tulisi tunnistaa, mitä ovat asioita joiden ympärille yhteisöjä lähdetään yhteistyössä rakentamaan.

  3. Miten varmistetaan päätöksenteon läpinäkyvyys? Ketterä toimintatapa siirtää päätöksenteon, sinne missä se ei ole aikaisemmin tapahtunut. Tärkeää on varmistaa, että päätöksentekijöillä on riittävän moniulotteinen ymmärrys päätökseen vaikuttavista taustatekijöistä, mutta toisaalta myös päätökset tulevat kommunikoitua avoimesti kaikille osapuolille.

  4. Miten varmistetaan, että johtajat kantavat aidosti vastuun johtamisesta? Ketterä organisaatio vaatii uudella tapaa vahvaa johtamista, jotta tekemisellä säilyy yhteinen suunta ja liiketoiminnan prioriteetit toteutuvat. Myös ihmiset tarvitsevat eri tavalla tukea ja valmentamista arjessa, kun tehtävät eivät tule automaattisesti annettuina kuin aikaisemmin ja toimintaympäristökin on alussa vieras.

  5. Millainen palkitseminen tukee tavoitteisiin pääsemistä? Ketterässä organisaatiossa palkitsemisen tulisi perustua osallistumiseen. Tämä vaatii tyypillisesti nykyisten valtaan ja positioon perustuvien palkitsemisjärjestelmien muovaamista uuteen uskoon.

  6. Millaisia hyväksymismenettelyjä organisaatio tarvitsee jatkossa? Perinteisistä hallintamalleista nousevat hiearkkiset menettelytavat eivät toimi tehokkaasti tiimityöhön perustuvassa matalassa organisaatiomallissa. Hyvä tapa on korvata perinteiset hierarkkiset katselmoinnit esimerkiksi parikatselmoinneilla ja sparrauksella.

  7. Miten tiimien autonomiaa kasvatetaan hallitusti? Itsemääräämisoikeutta tulisi kyetä kasvattamaan oikeassa suhteessa, jotta tiimillä on riittävä kyvykkyys päätöksentekoon ja se ymmärtää mitä siltä odotetaan, jotta asiakkaiden ja liiketoiminnan tavoitteet täyttyvät.
Jos nämä asiat saadaan onnistumaan, hyötyinä tyypillisesti on tiimin tuottavuuden ja työntekijöiden tyytyväisyyden lisääntyminen. Lisääntynyt läpinäkyvyys ja mukautuminen asiakkaiden muuttuviin tarpeisiin parantavat asiakastyytyväisyyttä ja sitoutumista sekä mahdollistavat arvokkaimpien tuoteominaisuuksien tuomisen markkinoille aikaisempaa nopeammin ja pienemmällä riskillä. Työskentely moniosaavissa tiimeissä laajentaa organisaationaalista osaamista ja rakentaa luottamusta ja kunnioitusta.

Ja yhtälailla johdolla jää enemmän aikaa keskittyä siihen missä he ovat parhaimmillaan: Yrityksen vision luomiseen, priorisointiin, strategian jalkauttamiseen, työn yksinkertaistamiseen ja fokusointiin, oikeiden ihmisten löytämiseen, yhteistyöhön ja esteiden poistamiseen.



Hanna Rantonen
Resourcing manager, Solita Oy

EMBA Menestyksen Strategiat -ohjelman osallistuja

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

”Anteeksi mitä?” ”eMBA”?

”Niin mikä se on?”
”eksekjuutiiv maaster of bisnes admistrjotain – vähän niin kuin kauppakoulu, mutta aikuisille ja ammattilaisille. Ja se on pitkä ja vaativa, mutta äärettömän hauska. Me käydään kerran kuukaudessa hikoilemassa koulun penkillä ja väliajat väännetään esseitä ja oiotaan solmuun menneitä aivoja. Lopuksi sitten väännetään sormenpäät rakoilla lopputyötä, soitellaan yön kähmässä itseämme viisaammille, stressataan niin maan perusteellisesti ja laiminlyödään kaikki muu elämä, että saataisiin luotua jotain kuolematonta”

”Miksi?”

Nii-iin – siinäpä se. Miksi lähteä opiskelemaan? Mikä ajaa keski-ikäisen, elämäänsä tyytyväisen pikkukylän kauppiaan todella vaativaan ja pitkään koulutukseen?

Elämäntilannetta ei ainakaan voi syyttää, kotona riehuu 4-vuotias puolivilli koira, aviomies ja kuusi vuotta täyttänyt, todella haasteellinen ja täysin hoidettava kehitysvammainen tytär. Talo on hädin tuskin saatu rakennettua, piha odottaa inspiraatiota ja yllättävää pankkitilin täyttymistä, sosiaalisia suhteita tai harrastuksia ei juuri ehdi ylläpitämään työn ja tyttären sairaalareissujen takia.
Ei ainakaan elämäntilanteen takia.

Kauppa pyörii siihen tahtiin kuin se on tehnyt viimeiset kymmenen vuotta. Uran rakettimaista kehitystä on aivan turha odottaa, vaan se, että meillä on mahdollista jatkaa tässä samassa pisteessä vielä seuraavatkin kymmenen vuotta on riittävää. Ollaan käyty kaupallisesti pohjalla, rämmitty niin kamalan syvällä että jälkeenpäin se hirvittää ja taas noustu sieltä selviäjien joukkoon. Ollaan oltu työntekijän hautajaisissa ja häissä, ostettu vauvalahjoja, annettu potkuja ja rekrytoitu uusia, tehty kaikkea sitä kaupan arkea, mitä tehdä vaan voi.
Ei tämän kaupan takia
.

Minä en ollut koskaan hyvä koulussa. Peruskoulun jälkeen hankkiuduin mahdollisimman lyhyen koulutuksen kautta suoraan työelämään, valkolakkia ei tullut ja ammattikoulun lakinkin taisin myydä heti valmistumisen jälkeen kirpputorilla. Kotona ei kannustettu opiskeluun, vain työn tekeminen määritteli ihmisen arvon. Vain paljon töitä tekemällä oli mahdollisuus saada kehuja, koulun käynti laskettiin turhuudeksi, koska se maksoi kallista aikaa jonka olisi voinut käyttää vaikka töiden tekemiseen palkollisena. Yrittäjyydestä en uskaltanut edes haaveilla, minulla oli tarkoitus päästä johonkin työpaikkaan kiinni ja olla siinä eläkeikään asti.
Ei kodin ja perinteiden kannustamana.

En ole mikään räiskyvä, itseään eri tilanteissa esille tuova persoona. Minusta on ihana seurata keskustelua, kuunnella hyvin perusteltuja mielipiteitä ja vastamielipiteitä. Mikään ei voita sitä fiilistä, kun saa rauhassa kuunnella jonkun läpipohtimaa ajattelua. Silloin minä istun suu kiinni ja silmät pyöreinä ja ihastelen, kuinka ihmeessä olen ikinä ollutkaan niin onnekas, että tämä ihminen puhuu minulle. Mutta minä en lähde haastamaan sanallisesti, minä pidän omat pohdintani pään sisällä ja ehkä seuraavana yönä kirjoitan ne ylös tai käyn tupisemassa saunan takana. Olen hyvin onnellinen saadessani seisoa valokuvissa takarivissä ja panen kynsin hampain vastaan jos joudun puhumaan jossain julkisesti.
Ei itsensä korostamiseksi.

Minut on ohjelmoitu murehtimaan toisten mielipiteistä. Se, mitä toiset minusta ajattelevat jos teen niin tai näin on ollut ykkösmurhe ensimmäiset 35 vuotta. Missään nimessä en saa aiheuttaa kateellisuutta tai katkeruutta toisille, vaan kaikkia pitää miellyttää ja olla sellainen hajuton ja mauton, jotta kelpaan muille.
Ei muiden miellyttämisen takia.

Sitten syntyi Emma ja maailma meni ylösalaisin. Minulla olikin lapsi, joka ei mahtunut standardeihin. Lapsi, joka antaa piut paut normeille ja käy halaamaan ketä haluaa, etenee omaan tahtiinsa rullatuolillaan ja näyttää vastaantulijoille kieltä. Emma sai omalla anarkistisuudellaan myös minut vapautumaan ohjelmoinnistani. Minun vastuulla on vain ja ainoastaan se, mitä minä itse ajattelen omista päätöksistäni ja toimistani. Minä en voi ottaa vastuuta siitä, mitä muut ajattelevat – vai ajattelevatko laisinkaan? Ainoa ihminen, jolle vastaan joka ainoasta tekemisestäni katsoo peilistä takaisin ja hän on ainoa, jota minun tulee edes vähän kuunnella tässä elämässä.

Yhtäkkiä minulla oli vastuu omista päätöksistäni ilman ylisukupolvista taakkaa. Minä sain tehdä mitä vain. Ja – voi pojat - minä tein. Otin ison tatuoinnin ja ilmoittauduin kauppiaille suunnattuun Menestyksen tekijät-koulutukseen. Siinä vaiheessa kun tunsin päässeeni elämässä uudelle kierrokselle, opiskelusta tulikin hauskaa!



Kotona tilanne pysyy hallittuna kaaoksena, mutta puoliso on näyttänyt pärjäävänsä ihan hyvin vaikka olenkin poissa joka kuukausi. Kauppa on pysynyt pystyssä vaikka kauppias puuttuu säännöllisin väliajoin ja tulee pää solmussa takaisin opinnoistaan. Töitä on riittänyt tehdä asti, mutta olen raa’asti delegoinut rutiinihommia henkilökunnalle, jotta minulle jää aikaa koululle.

Vanhemmat ovat ottaneet opiskeluni siltä kannalta, että antaa kahjon yrittää, ei siitä kuitenkaan mitään tule. Tukea ja kannustusta sieltä on turha toivoa, mutta minähän se tässä koulua käyn ja todistusta tavoittelen. Itseäni en ole oppinut korostamaan, mutta aina joskus soitan riemupuhelun puolisolle, kun essee on arvioitu erinomaiseksi tai olen saanut aivan kuolemattoman idean kaupan toimintojen kehittämiseen. Olen jo kerran tohtinut laittaa facebookiin koulujuttuja ja muutamalle asiakkaallekin hehkuttanut opiskelua.

En minä opiskele siksi, että ura lähtisi rakettimaiseen nousuun tai kaupan myynti tuplaantuisi. Minä opiskelen siksi, koska minä voin ja haluan. On ihana pakata illalla kassi valmiiksi ja jo matkalla virittäytyä siihen moodiin, että tältäkin lähijaksolta jää taas paljon asioita takaraivoon hautumaan ja jonakin päivänä käytäntöön. On todella mahtavaa saada palautetta tekemisistään, haastaa omaa ajattelua ja kuunnella itseään viisaampia. 

Olen saanut koko pakillisen työkaluja kaupan johtamiseen, henkilökunnan kanssa temmeltämiseen sekä asiakkuuksien hallintaan.  Ja olen saanut uusia ystäviä, sellaisia joille entisen elämän minä ei olisi uskaltanut puhuakaan. Fiksuja, menestyviä ja lämpimiä ihmisiä jotka kahlaavat samassa suossa ja samalla tavalla tuskailevat tekemistensä kanssa.
Siksi.




Katja Korvanen
Diplomikauppias, K-market Ruukki
Executive MBA -opiskelija
EMBA Menestyksen Strategiat -ohjelman 2016-2017 osallistuja






kuva2:www.freepik.com">Designed by katemangostar / Freepik"

tiistai 28. maaliskuuta 2017

Johtamisoppien pointti yrityksen kehittämisessä?

Johtamisteollisuuden tuotteista ei ole pulaa. Business model canvas, design thinking, lean start up, agile jne. Näitähän riittää. Vaan mikähän mahtaa olla erilaisten viitekehysten todellinen käyttöarvo yrityksen kehittämisessä ja kasvattamisessa? Koin asiaan liittyvän ahaa-elämyksen pari päivää sitten.




Pidimme Esko Kilven kanssa EMBA-kurssia Muutosjohtaminen, jossa kävimme läpi edellä mainittua kattausta muodikkaista johtamismalleista. Vertailimme myös eri osallistujayritysten kokemuksia uuden luomisesta. Yhteinen nimittäjä monille nyt pinnalla oleville johtamismalleille oli vahva asiakasvuorovaikutus ja pyrkimys vaiheittaiseen, iteroivaan kehitystyöhön. 

Keskustelimme myös muutoksen johtamisen ahdistavasta ulottuvuudesta. Kehittämistyössä ollaan aina menossa kohti epävarmaa ja tuntematonta. Ehkä erilaisten kehittämisen mallien olennainen tarkoitus onkin vähentää juuri tätä luomisen tuskaa. 

Pitäisikö tunnustaa että kehittämiseen usein liitettävä odotus kirkkaasta ja konkreettisesta tulevaisuuden kuvasta on epärealistinen? Yliluonnollisen yksilönerokkuuden tavoittelun sijaan olennaista on rakentaa oppimisen prosessit osaksi organisaatiota. 

Modernien johtamisoppien pointin yrityksen kehittämisessä voisi kiteyttää vaikka näin: Ei tarvitse olla niin fiksu kun tekee fiksusti asioita

Vuorovaikutuksen ja asiakastestausten kautta edetään jatkuvasti oppimalla ja kokeilemalla oikeaan suuntaan. Johtajan keskeinen rooli puolestaan on huolehtia että homma tosiaan etenee eikä pyöri paikallaan. Tämä oli huojentava oivallus. Ja innosti perehtymään lisää niihin malleihin joissa noita asioita on mietitty kattavasti valmiiksi.















 pasi.aaltola(at)jyu.fi

 www.linkedin.com/in/pasiaaltola
 emba.jyu.fi


maanantai 20. maaliskuuta 2017

Kuuntele, luo, toteuta – tuota ihmisille merkityksellisiä palveluita



Kun pelkkä bisnes ei enää riitä. Sen mitä, yritykset tänä päivänä tekee, täytyy olla myös jollakin tapaa yhteiskunnallisesti merkittävää. On tuotettava uusia työpaikkoja, kehitettävä innovaatioita ja valmistettava tuotteita ja palveluita, joilla saadaan aikaiseksi uudenlaisia ratkaisuja. Leimaa antavat erityisesti teknologioiden huiman nopea kehitys, globaalisaatiosta kumpuava kulttuurimuutos ja luovuuden ottama jalansija liike-elämässä.

Jäsennämme ympärillä olevaa maailmaa hyvin eri tavalla kuin 10-15 vuotta sitten. Asioiden merkityssuhteet ovat muuttuneet. Tässä kirjoituksessa tuon esille 7 näkökulmaa, jotka tarvitsee huomioida, kun kehitämme liiketoimintaamme, tuotamme palveluitamme ja luomme uusia merkityksellisiä työtehtäviä työntekijöillemme.

1. Asiakkaiden ja asiakkuuksien aikakausi.
    Elämme ja hengitämme tekemistämme asiakkaiden kautta. Tämä ei tarkoita
    asiakaskeskeistä tuotteiden ja palveluiden tuottamista. Se tarkoittaa asioiden
    tarkastelua kokonaisvaltaisesti asiakkuuksien kautta aina liiketoiminta-
    malleista yksittäisiin asiakaspalvelukokemuksiin.

2. Osallistamisen ja osallistumisen aikakausi.
   ”Kerro minulle, niin unohdan; Näytä minulle, niin ehkä muistan; Ota minut
    mukaan, niin ymmärrän” sanoo kiinalainen sananlasku. Kun ihmiset pääsevät
    mukaan osallistumaan, he ovat tietoisempia tavoitteista, tuottavampia ja
    sitoutuvat tekemiseen ajatuksen ja sydämen tasolla. Osallistaminen
    tarkoittaa mukaan ottamista, innovointia ja vallan jakamista.

3. Luovuuden aikakausi.
    Taloutemme nojaa vahvasti luovuuteen. Luovat ihmiset haluavat jatkuvasti  
    kehittyä itse ja kehittää myös ympäröivää maailmaa. On tärkeää että yritys
    saa palvelukseensa luovia työntekijöitä. Luovuuden takana on luovat arvot.  
    Ne antavat työntekijöille mahdollisuuden kehittää ja jakaa innovatiivisia
    ideoita ja ajatuksia.


4. Ihmisyyden aikakausi.
    Ihmisyys ovat keskeinen osaa 2010-luvun markkinointimixiä. Ostopäätöksiin
    liittyy vahva tunnepohja, oli sitten kyseessä kuluttajamarkkinat tai b-to-b.
    Ihmiset arvostavat vahvasti tuotteita ja palveluita, jotka puhuttelevat heidän
    henkistä puolta. Merkityksellisyyden tuottaminen on yhä keskeisempi osa
    markkinointia.


5. Arvojen aikakausi.
    Yhteiset arvot ja toimintatavat hiovat yrityksen kulttuurin. Ne ohjaavat
    yritystä kohti missiota. Arvoissa on luovuuden voima ja keskeinen
    kilpailutekijä. Innostavat arvot ovat yrityksen käyntikortti houkutella
    lahjakkuuksia, parempaa työvoimaa ja sitouttaa henkilöstö pidempiin
    työsuhteisiin.


6. Itsensä toteuttamisen aikakausi.
    Pinnalliset tavoitteet eivät enää riitä, kun liiketoimintaympäristö muuttuu.
    Myös yritys joutuu miettimään itsensä aitoa toteuttamista siinä missä
    jokainen ihminenkin: Ketä yrityksessä on töissä, miksi he tekevät yhdessä
    töitä. Millaisiksi nämä ihmiset haluavat kehittyä, ja millaiseksi yritys haluaa
    kehittyä.


7. Työntekijöiden aikakausi.
    Nyt on työntekijöiden vuoro muuttaa asiakkaiden elämää. Tämä tarkoittaa
    vapaaehtoisuutta, vallan jakamista, työntekijöiden osallistumista ja
    kannustamista muutokseen. Arvoihin sitoutuneet työntekijät konkretisoivat
    yrityksen tarina ja mahdollistavat, että tarina näkyy uskottavana myös
    ulospäin. Yhteiset arvot antavat myös tilaa erilaisuudelle ilman konflikteja ja
    mahdollistavat sekä toimintatapojen vakiinnuttamisen että lokalisoinnin.


Tämä kirjoituksen ajatusten herättäjänä toimi Philip Kotlerin 2011 kirjoittama kirja Markkinointi 3.0. Kirja sai mieleni palaamaan vuosituhannen vaihteen markkinoinnin luennoille ja huomaamaan, että aika moni asia on muuttunut.




Hanna Rantonen
Resourcing manager, Solita Oy
Menestyksen Strategiat -ohjelman osallistuja
Executive MBA


torstai 23. helmikuuta 2017

Ajan henki

Kolmena peräkkäisenä talvena olemme tehneet EMBA Tulevaisuudenliiketoimintaympäristö -kurssilla trendspotting-tehtävän, jonka tarkoitus on ollut pysähtyä tarkastelemaan maailman nykytilaa ja samalla havainnoida mahdollisia muutoksen tuulia. Muutoksesta puhutaan joka paikassa, ja nyt olikin hyvä hetki pysähtyä katsomaan, mitä herkkinä sensoreina toimivat Executive MBA -opiskelijat ovat asiasta olleet mieltä. 



Hyvinvointi, sen saavuttaminen sekä ylläpitäminen on yksi suurimmista esiin nousseista teemoista. Syödään hyvin, liikutaan ja nukutaan säännöllisesti. Toisaalta hyvinvointi nähtiin pahimmillaan myös korostettuna suorittamisena ja jopa pakkona: jos et juokse kolmea maratonia, käy kuntosalilla kuudesti viikossa ja syö suopursussa uutettua parsaa, et ylitä rimaa etkä kuulu joukkoon.  

Ihmiset olivat muutenkin paljon esillä: oli tavallisista ihmisistä tehtyjä henkilökuvia ja sankaritarinoita, oli yksinäisyyttä ja oli ilon hetkiä. Edellisiä yhdistää kuitenkin se, että me kaikki vanhenemme. Hyvinvoinnin lisääntyminen sekä kansallinen ikärakenteemme johtavat väistämättömään tosiasiaan, että meillä on yhä enemmän eläkeläisiä. Uutisissa korostuivat vanhusten heikko kohtelu ja köyhyys, mutta tämä ei kuitenkaan ole koko totuus: meillä on myös yhä enemmän hyväkuntoisia ja ostovoimaisia vanhuksia, jotka eivät oikeastaan edes ole vanhuksia.

He elävät täysillä niin sanottua kolmatta elämäänsä, vaikka heille räätälöityjä palveluita ei vielä suurissa määrin olekaan tarjolla. Lisätään tähän vielä se, että tulevat hyväkuntoiset eläkeläiset eivät vain istu nojatuolissa kotipalvelun ruokkimana, vaan urheilevat, pelaavat tietokonepelejä tai hemmottelevat itseään. 


Edellisestä yhteenvetona voi todeta, että ihmisten polarisoituminen hyvin monella eri tapaa näyttäisi olevan yhä voimakkaampi trendi. On niitä, jotka pysyvät kyydissä hyvin ja pitkään, ja toisaalta niitä, jotka ovat jääneet systeemin rattaiden jalkoihin. Vaikka pudokkaita on toki aina ollut, on nyt kuitenkin vaarana, että tällä hetkellä pudotus on paljon syvempään veteen kuin se on aiemmin ollut. 

Ihmisten lisäksi myös teknologia sai paljon huomiota: tekoäly, virtuaalinen ja täydennetty todellisuus, esineiden internet ja kaikenlainen kyber tulevat melkein kaikkialla vastaan. Tietotekniikan kehityksen varaan lasketaan hyvin paljon, vaikka aina ei kunnolla edes ymmärretä, mihin kaikkeen sitä ollaan jo käyttämässä tai millaisia uusia mahdollisuuksia olisi.  

Tietotekniikan ohella myös energia puhututtaa. Erityisenä yksityiskohtana on sähkön tuottaminen sekä sen varastointi. Sähköä voidaan tehdä mitä enenevissä määrin muutoinkin kuin polttamalla fossiilisia raaka-aineita ja sen varastointi akkuihin on myös kehittynyt valtavin harppauksin. Sähköautot odottavat vielä hetken tuloaan, mutta sähköpyörien läpilyönti on jo ovella.  

Tekniikasta puhuttaessa avaruuttakaan ei voi sivuuttaa.
Hetken hiljaisemman jakson jälkeen ihmiskunta on taas kiinnostunut laajentamaan reviiriään pallomme laitojen yli. Kiinnostuksen kohteina ovat niin elämysliiketoiminta kuin tarjolla olevat resurssit.
 

Myös ajankohtaiset suuret yhteiskunnalliset ilmiöt näkyivät. Siinä missä tämä talvi oli poliittisen kuohunnan sävyttämää, oli edellinen vuosi valtavien ihmisvirtojen näyttämö. 

Trendeistä itsessään on mielenkiintoista nostaa se, että trendiaallot ovat sekä jyrkempiä ylös että myös hiipuvat nopeammin. Lisäksi moni pysähtyi pohtimaan itseään informaation kuluttajana: luomme nykyvälineillä itsellemme omia näkemyksiämme tukevia informaatiokuplia ja tulemme oikein hyvin toimeen tämän kuplan sisältämällä tiedolla.  

Mitä tämä kaikki sitten tarkoittaa? Edellä tuskin sain kuvattua mitään täysin uutta ja mullistavaa, vaan ennemminkin tiedossa olevia asioita. Oleellista ei kuitenkaan ole se, mitä ilmiöt ovat yksinään, vaan mitä niiden yhteisestä vaikutuksesta voi syntyä.

Oletko sinä pysähtynyt pohtimaan, miten näköpiirissä olevat seikat vaikuttavat omaan toimintaympäristöösi? Tai kenen ylipäätänsä pitäisi pysähtyä miettimään näitä asioita?

Tässä samassa yhteydessä on hyvä muistuttaa ja vaikka lukea uudestaan Vastelan Mikon kirjoittama loistava pohdinta strategiasignaaleista. 

Tulevaisuus alkaa tänään meidän havainnoistamme ja päätöksistämme.











Jani Kurhinen
jani.kurhinen(at)jyu.fi 




perjantai 10. helmikuuta 2017

The best EMBA thesis of 2016, Marko Hantula: Strategic development of maintenance-service product offerings

Marko Hantula’s thesis on the strategic development of maintenance-service product offerings has been chosen as the best Executive MBA Thesis of 2016 by the team of Avance programme managers. Congratulations!

How was your overall experience of working on the EMBA thesis?

In retrospect, doing my EMBA thesis was a fantastic, iterative journey that integrated the areas of business, strategy and management. A lot of reflection was needed over the theme, title and approach. Furthermore, there were changes in my organization and job description during the writing process, which affected the topic and approach. However, right at the beginning of the programme I knew that I would focus on the subject area of strategy in my thesis. This choice was chiefly based on my personal need to grow in the area of strategic management and, naturally, on the benefits of strategic business growth to the company.


What were your central learning experiences?

The EMBA thesis helped me understand how important a balanced and realizable strategy is for a company, as well as how important it is to find and promote the company’s competitive advantage in the market. Viability is an integral part of a strategy, and even a ‘good’ strategy is not good if its implementation stumbles. 

I also learned to analyse company operations from a long-term strategic perspective and came to understand how challenging it is to create and implement a strategy in the context of ownership, management and market changes. In the area of management and leadership, my strengths have been in management and execution. My most significant personal learning took place in the area of leadership – in other words, with people – when I learned to engage people in joint activities and to understand how essential it is to do so. All of this taught me calmness and enabled me to develop a vision for my own management and leadership.


What in particular did you learn about strategic management through your EMBA project?

I learned to view strategic management as an entity in which the strategy process is as participatory as possible. The strategy is compiled and developed through a process. Over the course of the process, the staff members also learn from the strategy and commit to it, which makes implementation easier. I understand a strategy more and more as winning logic and as discovery and development of competitive edge. A winning strategy must also be based on the long-term utilisation of competitive ability, which must be pursued systematically. 


What are your tips for future authors of EMBA theses? 

The theme chosen for your thesis should be challenging – an area in which you want to develop and which benefits you and your company. It is good to examine the topic and content with your supervisor when choosing it and to use the supervisor’s advice in the work. Try to define a key question that you want to answer in your thesis as well as a thread that is easy to follow. Then you just need an open mind to take on the challenge. Good luck!


What is going on in your life?

Everything is just fine. I got plenty of new challenges in December 2016 when I began to work with Valmet Technologies Ltd. In January 2017, I moved to the Indonesian capital Jakarta. Valmet is opening a new maintenance centre here, and I am in charge of the maintenance business and its further development at Valmet Indonesia. My family is moving here in August, and my children will start school here after the summer holidays.


What are your greetings to the Avance network?

I am grateful to my former work supervisor, my thesis supervisor, the entire Avance personnel, my cooperation partners, classmates, and all the fantastic people I met on the way for all the help and sparring. This has been a fantastic, positive and energising journey!

The EMBA programme provided excellent opportunities for creating and expanding networks. My own LinkedIn network grew by hundreds of great experts and managers from different fields. I encourage everyone to create networks during the programme as well as afterwards. Irrespective of your field and task, the challenges in business are alike. Through the network and background created in the programme, all of us now have better chances to discuss and resolve challenges.

Best regards to the entire Avance network!

Marko Hantula
Head of Services, maintenance services at Valmet Technologies Ltd,
Valmet Indonesia



Interviewer: Ari Manninen, Avance Executive Education
Translated from Finnish by University of Jyväskylä Language Centre / Language Services (kielipalvelut@jyu.fi)