keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

”Anteeksi mitä?” ”eMBA”?

”Niin mikä se on?”
”eksekjuutiiv maaster of bisnes admistrjotain – vähän niin kuin kauppakoulu, mutta aikuisille ja ammattilaisille. Ja se on pitkä ja vaativa, mutta äärettömän hauska. Me käydään kerran kuukaudessa hikoilemassa koulun penkillä ja väliajat väännetään esseitä ja oiotaan solmuun menneitä aivoja. Lopuksi sitten väännetään sormenpäät rakoilla lopputyötä, soitellaan yön kähmässä itseämme viisaammille, stressataan niin maan perusteellisesti ja laiminlyödään kaikki muu elämä, että saataisiin luotua jotain kuolematonta”

”Miksi?”

Nii-iin – siinäpä se. Miksi lähteä opiskelemaan? Mikä ajaa keski-ikäisen, elämäänsä tyytyväisen pikkukylän kauppiaan todella vaativaan ja pitkään koulutukseen?

Elämäntilannetta ei ainakaan voi syyttää, kotona riehuu 4-vuotias puolivilli koira, aviomies ja kuusi vuotta täyttänyt, todella haasteellinen ja täysin hoidettava kehitysvammainen tytär. Talo on hädin tuskin saatu rakennettua, piha odottaa inspiraatiota ja yllättävää pankkitilin täyttymistä, sosiaalisia suhteita tai harrastuksia ei juuri ehdi ylläpitämään työn ja tyttären sairaalareissujen takia.
Ei ainakaan elämäntilanteen takia.

Kauppa pyörii siihen tahtiin kuin se on tehnyt viimeiset kymmenen vuotta. Uran rakettimaista kehitystä on aivan turha odottaa, vaan se, että meillä on mahdollista jatkaa tässä samassa pisteessä vielä seuraavatkin kymmenen vuotta on riittävää. Ollaan käyty kaupallisesti pohjalla, rämmitty niin kamalan syvällä että jälkeenpäin se hirvittää ja taas noustu sieltä selviäjien joukkoon. Ollaan oltu työntekijän hautajaisissa ja häissä, ostettu vauvalahjoja, annettu potkuja ja rekrytoitu uusia, tehty kaikkea sitä kaupan arkea, mitä tehdä vaan voi.
Ei tämän kaupan takia
.

Minä en ollut koskaan hyvä koulussa. Peruskoulun jälkeen hankkiuduin mahdollisimman lyhyen koulutuksen kautta suoraan työelämään, valkolakkia ei tullut ja ammattikoulun lakinkin taisin myydä heti valmistumisen jälkeen kirpputorilla. Kotona ei kannustettu opiskeluun, vain työn tekeminen määritteli ihmisen arvon. Vain paljon töitä tekemällä oli mahdollisuus saada kehuja, koulun käynti laskettiin turhuudeksi, koska se maksoi kallista aikaa jonka olisi voinut käyttää vaikka töiden tekemiseen palkollisena. Yrittäjyydestä en uskaltanut edes haaveilla, minulla oli tarkoitus päästä johonkin työpaikkaan kiinni ja olla siinä eläkeikään asti.
Ei kodin ja perinteiden kannustamana.

En ole mikään räiskyvä, itseään eri tilanteissa esille tuova persoona. Minusta on ihana seurata keskustelua, kuunnella hyvin perusteltuja mielipiteitä ja vastamielipiteitä. Mikään ei voita sitä fiilistä, kun saa rauhassa kuunnella jonkun läpipohtimaa ajattelua. Silloin minä istun suu kiinni ja silmät pyöreinä ja ihastelen, kuinka ihmeessä olen ikinä ollutkaan niin onnekas, että tämä ihminen puhuu minulle. Mutta minä en lähde haastamaan sanallisesti, minä pidän omat pohdintani pään sisällä ja ehkä seuraavana yönä kirjoitan ne ylös tai käyn tupisemassa saunan takana. Olen hyvin onnellinen saadessani seisoa valokuvissa takarivissä ja panen kynsin hampain vastaan jos joudun puhumaan jossain julkisesti.
Ei itsensä korostamiseksi.

Minut on ohjelmoitu murehtimaan toisten mielipiteistä. Se, mitä toiset minusta ajattelevat jos teen niin tai näin on ollut ykkösmurhe ensimmäiset 35 vuotta. Missään nimessä en saa aiheuttaa kateellisuutta tai katkeruutta toisille, vaan kaikkia pitää miellyttää ja olla sellainen hajuton ja mauton, jotta kelpaan muille.
Ei muiden miellyttämisen takia.

Sitten syntyi Emma ja maailma meni ylösalaisin. Minulla olikin lapsi, joka ei mahtunut standardeihin. Lapsi, joka antaa piut paut normeille ja käy halaamaan ketä haluaa, etenee omaan tahtiinsa rullatuolillaan ja näyttää vastaantulijoille kieltä. Emma sai omalla anarkistisuudellaan myös minut vapautumaan ohjelmoinnistani. Minun vastuulla on vain ja ainoastaan se, mitä minä itse ajattelen omista päätöksistäni ja toimistani. Minä en voi ottaa vastuuta siitä, mitä muut ajattelevat – vai ajattelevatko laisinkaan? Ainoa ihminen, jolle vastaan joka ainoasta tekemisestäni katsoo peilistä takaisin ja hän on ainoa, jota minun tulee edes vähän kuunnella tässä elämässä.

Yhtäkkiä minulla oli vastuu omista päätöksistäni ilman ylisukupolvista taakkaa. Minä sain tehdä mitä vain. Ja – voi pojat - minä tein. Otin ison tatuoinnin ja ilmoittauduin kauppiaille suunnattuun Menestyksen tekijät-koulutukseen. Siinä vaiheessa kun tunsin päässeeni elämässä uudelle kierrokselle, opiskelusta tulikin hauskaa!



Kotona tilanne pysyy hallittuna kaaoksena, mutta puoliso on näyttänyt pärjäävänsä ihan hyvin vaikka olenkin poissa joka kuukausi. Kauppa on pysynyt pystyssä vaikka kauppias puuttuu säännöllisin väliajoin ja tulee pää solmussa takaisin opinnoistaan. Töitä on riittänyt tehdä asti, mutta olen raa’asti delegoinut rutiinihommia henkilökunnalle, jotta minulle jää aikaa koululle.

Vanhemmat ovat ottaneet opiskeluni siltä kannalta, että antaa kahjon yrittää, ei siitä kuitenkaan mitään tule. Tukea ja kannustusta sieltä on turha toivoa, mutta minähän se tässä koulua käyn ja todistusta tavoittelen. Itseäni en ole oppinut korostamaan, mutta aina joskus soitan riemupuhelun puolisolle, kun essee on arvioitu erinomaiseksi tai olen saanut aivan kuolemattoman idean kaupan toimintojen kehittämiseen. Olen jo kerran tohtinut laittaa facebookiin koulujuttuja ja muutamalle asiakkaallekin hehkuttanut opiskelua.

En minä opiskele siksi, että ura lähtisi rakettimaiseen nousuun tai kaupan myynti tuplaantuisi. Minä opiskelen siksi, koska minä voin ja haluan. On ihana pakata illalla kassi valmiiksi ja jo matkalla virittäytyä siihen moodiin, että tältäkin lähijaksolta jää taas paljon asioita takaraivoon hautumaan ja jonakin päivänä käytäntöön. On todella mahtavaa saada palautetta tekemisistään, haastaa omaa ajattelua ja kuunnella itseään viisaampia. 

Olen saanut koko pakillisen työkaluja kaupan johtamiseen, henkilökunnan kanssa temmeltämiseen sekä asiakkuuksien hallintaan.  Ja olen saanut uusia ystäviä, sellaisia joille entisen elämän minä ei olisi uskaltanut puhuakaan. Fiksuja, menestyviä ja lämpimiä ihmisiä jotka kahlaavat samassa suossa ja samalla tavalla tuskailevat tekemistensä kanssa.
Siksi.




Katja Korvanen
Diplomikauppias, K-market Ruukki
Executive MBA -opiskelija
EMBA Menestyksen Strategiat -ohjelman 2016-2017 osallistuja






kuva2:www.freepik.com">Designed by katemangostar / Freepik"

tiistai 28. maaliskuuta 2017

Johtamisoppien pointti yrityksen kehittämisessä?

Johtamisteollisuuden tuotteista ei ole pulaa. Business model canvas, design thinking, lean start up, agile jne. Näitähän riittää. Vaan mikähän mahtaa olla erilaisten viitekehysten todellinen käyttöarvo yrityksen kehittämisessä ja kasvattamisessa? Koin asiaan liittyvän ahaa-elämyksen pari päivää sitten.




Pidimme Esko Kilven kanssa EMBA-kurssia Muutosjohtaminen, jossa kävimme läpi edellä mainittua kattausta muodikkaista johtamismalleista. Vertailimme myös eri osallistujayritysten kokemuksia uuden luomisesta. Yhteinen nimittäjä monille nyt pinnalla oleville johtamismalleille oli vahva asiakasvuorovaikutus ja pyrkimys vaiheittaiseen, iteroivaan kehitystyöhön. 

Keskustelimme myös muutoksen johtamisen ahdistavasta ulottuvuudesta. Kehittämistyössä ollaan aina menossa kohti epävarmaa ja tuntematonta. Ehkä erilaisten kehittämisen mallien olennainen tarkoitus onkin vähentää juuri tätä luomisen tuskaa. 

Pitäisikö tunnustaa että kehittämiseen usein liitettävä odotus kirkkaasta ja konkreettisesta tulevaisuuden kuvasta on epärealistinen? Yliluonnollisen yksilönerokkuuden tavoittelun sijaan olennaista on rakentaa oppimisen prosessit osaksi organisaatiota. 

Modernien johtamisoppien pointin yrityksen kehittämisessä voisi kiteyttää vaikka näin: Ei tarvitse olla niin fiksu kun tekee fiksusti asioita

Vuorovaikutuksen ja asiakastestausten kautta edetään jatkuvasti oppimalla ja kokeilemalla oikeaan suuntaan. Johtajan keskeinen rooli puolestaan on huolehtia että homma tosiaan etenee eikä pyöri paikallaan. Tämä oli huojentava oivallus. Ja innosti perehtymään lisää niihin malleihin joissa noita asioita on mietitty kattavasti valmiiksi.















 pasi.aaltola(at)jyu.fi

 www.linkedin.com/in/pasiaaltola
 emba.jyu.fi


maanantai 20. maaliskuuta 2017

Kuuntele, luo, toteuta – tuota ihmisille merkityksellisiä palveluita



Kun pelkkä bisnes ei enää riitä. Sen mitä, yritykset tänä päivänä tekee, täytyy olla myös jollakin tapaa yhteiskunnallisesti merkittävää. On tuotettava uusia työpaikkoja, kehitettävä innovaatioita ja valmistettava tuotteita ja palveluita, joilla saadaan aikaiseksi uudenlaisia ratkaisuja. Leimaa antavat erityisesti teknologioiden huiman nopea kehitys, globaalisaatiosta kumpuava kulttuurimuutos ja luovuuden ottama jalansija liike-elämässä.

Jäsennämme ympärillä olevaa maailmaa hyvin eri tavalla kuin 10-15 vuotta sitten. Asioiden merkityssuhteet ovat muuttuneet. Tässä kirjoituksessa tuon esille 7 näkökulmaa, jotka tarvitsee huomioida, kun kehitämme liiketoimintaamme, tuotamme palveluitamme ja luomme uusia merkityksellisiä työtehtäviä työntekijöillemme.

1. Asiakkaiden ja asiakkuuksien aikakausi.
    Elämme ja hengitämme tekemistämme asiakkaiden kautta. Tämä ei tarkoita
    asiakaskeskeistä tuotteiden ja palveluiden tuottamista. Se tarkoittaa asioiden
    tarkastelua kokonaisvaltaisesti asiakkuuksien kautta aina liiketoiminta-
    malleista yksittäisiin asiakaspalvelukokemuksiin.

2. Osallistamisen ja osallistumisen aikakausi.
   ”Kerro minulle, niin unohdan; Näytä minulle, niin ehkä muistan; Ota minut
    mukaan, niin ymmärrän” sanoo kiinalainen sananlasku. Kun ihmiset pääsevät
    mukaan osallistumaan, he ovat tietoisempia tavoitteista, tuottavampia ja
    sitoutuvat tekemiseen ajatuksen ja sydämen tasolla. Osallistaminen
    tarkoittaa mukaan ottamista, innovointia ja vallan jakamista.

3. Luovuuden aikakausi.
    Taloutemme nojaa vahvasti luovuuteen. Luovat ihmiset haluavat jatkuvasti  
    kehittyä itse ja kehittää myös ympäröivää maailmaa. On tärkeää että yritys
    saa palvelukseensa luovia työntekijöitä. Luovuuden takana on luovat arvot.  
    Ne antavat työntekijöille mahdollisuuden kehittää ja jakaa innovatiivisia
    ideoita ja ajatuksia.


4. Ihmisyyden aikakausi.
    Ihmisyys ovat keskeinen osaa 2010-luvun markkinointimixiä. Ostopäätöksiin
    liittyy vahva tunnepohja, oli sitten kyseessä kuluttajamarkkinat tai b-to-b.
    Ihmiset arvostavat vahvasti tuotteita ja palveluita, jotka puhuttelevat heidän
    henkistä puolta. Merkityksellisyyden tuottaminen on yhä keskeisempi osa
    markkinointia.


5. Arvojen aikakausi.
    Yhteiset arvot ja toimintatavat hiovat yrityksen kulttuurin. Ne ohjaavat
    yritystä kohti missiota. Arvoissa on luovuuden voima ja keskeinen
    kilpailutekijä. Innostavat arvot ovat yrityksen käyntikortti houkutella
    lahjakkuuksia, parempaa työvoimaa ja sitouttaa henkilöstö pidempiin
    työsuhteisiin.


6. Itsensä toteuttamisen aikakausi.
    Pinnalliset tavoitteet eivät enää riitä, kun liiketoimintaympäristö muuttuu.
    Myös yritys joutuu miettimään itsensä aitoa toteuttamista siinä missä
    jokainen ihminenkin: Ketä yrityksessä on töissä, miksi he tekevät yhdessä
    töitä. Millaisiksi nämä ihmiset haluavat kehittyä, ja millaiseksi yritys haluaa
    kehittyä.


7. Työntekijöiden aikakausi.
    Nyt on työntekijöiden vuoro muuttaa asiakkaiden elämää. Tämä tarkoittaa
    vapaaehtoisuutta, vallan jakamista, työntekijöiden osallistumista ja
    kannustamista muutokseen. Arvoihin sitoutuneet työntekijät konkretisoivat
    yrityksen tarina ja mahdollistavat, että tarina näkyy uskottavana myös
    ulospäin. Yhteiset arvot antavat myös tilaa erilaisuudelle ilman konflikteja ja
    mahdollistavat sekä toimintatapojen vakiinnuttamisen että lokalisoinnin.


Tämä kirjoituksen ajatusten herättäjänä toimi Philip Kotlerin 2011 kirjoittama kirja Markkinointi 3.0. Kirja sai mieleni palaamaan vuosituhannen vaihteen markkinoinnin luennoille ja huomaamaan, että aika moni asia on muuttunut.




Hanna Rantonen
Resourcing manager, Solita Oy
Menestyksen Strategiat -ohjelman osallistuja
Executive MBA


torstai 23. helmikuuta 2017

Ajan henki

Kolmena peräkkäisenä talvena olemme tehneet EMBA Tulevaisuudenliiketoimintaympäristö -kurssilla trendspotting-tehtävän, jonka tarkoitus on ollut pysähtyä tarkastelemaan maailman nykytilaa ja samalla havainnoida mahdollisia muutoksen tuulia. Muutoksesta puhutaan joka paikassa, ja nyt olikin hyvä hetki pysähtyä katsomaan, mitä herkkinä sensoreina toimivat Executive MBA -opiskelijat ovat asiasta olleet mieltä. 



Hyvinvointi, sen saavuttaminen sekä ylläpitäminen on yksi suurimmista esiin nousseista teemoista. Syödään hyvin, liikutaan ja nukutaan säännöllisesti. Toisaalta hyvinvointi nähtiin pahimmillaan myös korostettuna suorittamisena ja jopa pakkona: jos et juokse kolmea maratonia, käy kuntosalilla kuudesti viikossa ja syö suopursussa uutettua parsaa, et ylitä rimaa etkä kuulu joukkoon.  

Ihmiset olivat muutenkin paljon esillä: oli tavallisista ihmisistä tehtyjä henkilökuvia ja sankaritarinoita, oli yksinäisyyttä ja oli ilon hetkiä. Edellisiä yhdistää kuitenkin se, että me kaikki vanhenemme. Hyvinvoinnin lisääntyminen sekä kansallinen ikärakenteemme johtavat väistämättömään tosiasiaan, että meillä on yhä enemmän eläkeläisiä. Uutisissa korostuivat vanhusten heikko kohtelu ja köyhyys, mutta tämä ei kuitenkaan ole koko totuus: meillä on myös yhä enemmän hyväkuntoisia ja ostovoimaisia vanhuksia, jotka eivät oikeastaan edes ole vanhuksia.

He elävät täysillä niin sanottua kolmatta elämäänsä, vaikka heille räätälöityjä palveluita ei vielä suurissa määrin olekaan tarjolla. Lisätään tähän vielä se, että tulevat hyväkuntoiset eläkeläiset eivät vain istu nojatuolissa kotipalvelun ruokkimana, vaan urheilevat, pelaavat tietokonepelejä tai hemmottelevat itseään. 


Edellisestä yhteenvetona voi todeta, että ihmisten polarisoituminen hyvin monella eri tapaa näyttäisi olevan yhä voimakkaampi trendi. On niitä, jotka pysyvät kyydissä hyvin ja pitkään, ja toisaalta niitä, jotka ovat jääneet systeemin rattaiden jalkoihin. Vaikka pudokkaita on toki aina ollut, on nyt kuitenkin vaarana, että tällä hetkellä pudotus on paljon syvempään veteen kuin se on aiemmin ollut. 

Ihmisten lisäksi myös teknologia sai paljon huomiota: tekoäly, virtuaalinen ja täydennetty todellisuus, esineiden internet ja kaikenlainen kyber tulevat melkein kaikkialla vastaan. Tietotekniikan kehityksen varaan lasketaan hyvin paljon, vaikka aina ei kunnolla edes ymmärretä, mihin kaikkeen sitä ollaan jo käyttämässä tai millaisia uusia mahdollisuuksia olisi.  

Tietotekniikan ohella myös energia puhututtaa. Erityisenä yksityiskohtana on sähkön tuottaminen sekä sen varastointi. Sähköä voidaan tehdä mitä enenevissä määrin muutoinkin kuin polttamalla fossiilisia raaka-aineita ja sen varastointi akkuihin on myös kehittynyt valtavin harppauksin. Sähköautot odottavat vielä hetken tuloaan, mutta sähköpyörien läpilyönti on jo ovella.  

Tekniikasta puhuttaessa avaruuttakaan ei voi sivuuttaa.
Hetken hiljaisemman jakson jälkeen ihmiskunta on taas kiinnostunut laajentamaan reviiriään pallomme laitojen yli. Kiinnostuksen kohteina ovat niin elämysliiketoiminta kuin tarjolla olevat resurssit.
 

Myös ajankohtaiset suuret yhteiskunnalliset ilmiöt näkyivät. Siinä missä tämä talvi oli poliittisen kuohunnan sävyttämää, oli edellinen vuosi valtavien ihmisvirtojen näyttämö. 

Trendeistä itsessään on mielenkiintoista nostaa se, että trendiaallot ovat sekä jyrkempiä ylös että myös hiipuvat nopeammin. Lisäksi moni pysähtyi pohtimaan itseään informaation kuluttajana: luomme nykyvälineillä itsellemme omia näkemyksiämme tukevia informaatiokuplia ja tulemme oikein hyvin toimeen tämän kuplan sisältämällä tiedolla.  

Mitä tämä kaikki sitten tarkoittaa? Edellä tuskin sain kuvattua mitään täysin uutta ja mullistavaa, vaan ennemminkin tiedossa olevia asioita. Oleellista ei kuitenkaan ole se, mitä ilmiöt ovat yksinään, vaan mitä niiden yhteisestä vaikutuksesta voi syntyä.

Oletko sinä pysähtynyt pohtimaan, miten näköpiirissä olevat seikat vaikuttavat omaan toimintaympäristöösi? Tai kenen ylipäätänsä pitäisi pysähtyä miettimään näitä asioita?

Tässä samassa yhteydessä on hyvä muistuttaa ja vaikka lukea uudestaan Vastelan Mikon kirjoittama loistava pohdinta strategiasignaaleista. 

Tulevaisuus alkaa tänään meidän havainnoistamme ja päätöksistämme.











Jani Kurhinen
jani.kurhinen(at)jyu.fi 




perjantai 10. helmikuuta 2017

The best EMBA thesis of 2016, Marko Hantula: Strategic development of maintenance-service product offerings

Marko Hantula’s thesis on the strategic development of maintenance-service product offerings has been chosen as the best Executive MBA Thesis of 2016 by the team of Avance programme managers. Congratulations!

How was your overall experience of working on the EMBA thesis?

In retrospect, doing my EMBA thesis was a fantastic, iterative journey that integrated the areas of business, strategy and management. A lot of reflection was needed over the theme, title and approach. Furthermore, there were changes in my organization and job description during the writing process, which affected the topic and approach. However, right at the beginning of the programme I knew that I would focus on the subject area of strategy in my thesis. This choice was chiefly based on my personal need to grow in the area of strategic management and, naturally, on the benefits of strategic business growth to the company.


What were your central learning experiences?

The EMBA thesis helped me understand how important a balanced and realizable strategy is for a company, as well as how important it is to find and promote the company’s competitive advantage in the market. Viability is an integral part of a strategy, and even a ‘good’ strategy is not good if its implementation stumbles. 

I also learned to analyse company operations from a long-term strategic perspective and came to understand how challenging it is to create and implement a strategy in the context of ownership, management and market changes. In the area of management and leadership, my strengths have been in management and execution. My most significant personal learning took place in the area of leadership – in other words, with people – when I learned to engage people in joint activities and to understand how essential it is to do so. All of this taught me calmness and enabled me to develop a vision for my own management and leadership.


What in particular did you learn about strategic management through your EMBA project?

I learned to view strategic management as an entity in which the strategy process is as participatory as possible. The strategy is compiled and developed through a process. Over the course of the process, the staff members also learn from the strategy and commit to it, which makes implementation easier. I understand a strategy more and more as winning logic and as discovery and development of competitive edge. A winning strategy must also be based on the long-term utilisation of competitive ability, which must be pursued systematically. 


What are your tips for future authors of EMBA theses? 

The theme chosen for your thesis should be challenging – an area in which you want to develop and which benefits you and your company. It is good to examine the topic and content with your supervisor when choosing it and to use the supervisor’s advice in the work. Try to define a key question that you want to answer in your thesis as well as a thread that is easy to follow. Then you just need an open mind to take on the challenge. Good luck!


What is going on in your life?

Everything is just fine. I got plenty of new challenges in December 2016 when I began to work with Valmet Technologies Ltd. In January 2017, I moved to the Indonesian capital Jakarta. Valmet is opening a new maintenance centre here, and I am in charge of the maintenance business and its further development at Valmet Indonesia. My family is moving here in August, and my children will start school here after the summer holidays.


What are your greetings to the Avance network?

I am grateful to my former work supervisor, my thesis supervisor, the entire Avance personnel, my cooperation partners, classmates, and all the fantastic people I met on the way for all the help and sparring. This has been a fantastic, positive and energising journey!

The EMBA programme provided excellent opportunities for creating and expanding networks. My own LinkedIn network grew by hundreds of great experts and managers from different fields. I encourage everyone to create networks during the programme as well as afterwards. Irrespective of your field and task, the challenges in business are alike. Through the network and background created in the programme, all of us now have better chances to discuss and resolve challenges.

Best regards to the entire Avance network!

Marko Hantula
Head of Services, maintenance services at Valmet Technologies Ltd,
Valmet Indonesia



Interviewer: Ari Manninen, Avance Executive Education
Translated from Finnish by University of Jyväskylä Language Centre / Language Services (kielipalvelut@jyu.fi)

tiistai 7. helmikuuta 2017

Vuoden 2016 Executive MBA lopputyö Marko Hantula: Huoltoliiketoiminnan tuotetarjonnan strateginen kehittäminen

Kaikista vuoden 2016 aikana tehdyistä Executive MBA –lopputöistä on Avancen
koulutuspäällikkötiimi valinnut vuoden lopputyöksi Marko Hantulan lopputyön
Huoltoliiketoiminnan tuotetarjonnan strateginen kehittäminen. Parhaat Onnittelut!


Millainen kokemus EMBA -lopputyön laatiminen kokonaisuutena oli?

EMBA -lopputyön laatiminen oli jälkikäteen ajateltuna hieno iteroiva matka, jossa liiketoiminnan, strategian ja johtamisen osa-alueet nivoutuivat yhteen. Tapahtui paljon puntarointia työn aihealueen, nimen ja lähestymistavan välillä. Lisäksi organisaation ja oman toimenkuvan osalta tapahtui matkalla muutoksia, jotka vaikuttivat lopputyön aiheeseen ja näkökulmaan. Minulla oli kuitenkin heti koulutuksen alussa tiedossa, että teen lopputyön strategian aihealueesta. Tähän vaikutti eniten minun oma kasvamistarpeeni strategisen johtamisen osa-alueella sekä tietysti yrityksen saama hyöty liiketoiminnan strategisesta kasvattamisesta.


Mitä olivat keskeiset oppimiskokemuksesi?

EMBA -lopputyön avulla opin ymmärtämään miten tärkeää on tehdä strategiasta ja sen toimeenpanosta tasapainoinen ja toteuttamiskelpoinen sekä miten tärkeää yrityksen on löytää ja vaalia omaa kilpailullista etua markkinoilla. Strategian erottamattomana osana on sen toteuttamiskelpoisuus ja ”hyväkään” strategia ei ole hyvä jos sen toteuttaminen ontuu. 

Opin myös tarkastelemaan yrityksen toimintaa pitemmältä ajalta strategisista lähtökohdista käsin ja näkemään sen laatimisen ja toteuttamisen haasteellisuuden yrityksen omistajan, johdon ja markkinoiden muutoksen yhteydessä. Johtamisen osa-alueella minulla on ollut vahvana asioiden johtaminen ja toteuttaminen. Merkittävin henkilökohtainen oppimiseni tapahtui ihmisten johtamisen osa-alueella eli se miten saadaan ja miten tärkeää on saada porukka mukaan tekemiseen. Kaikesta tästä opin rauhallisuutta ja sain kehitettyä kokonaisnäkemystä omaan johtamiseeni.


Mitä erityisesti opit strategisesta johtamisesta EMBA -hankkeesi kautta?

Opin näkemään strategisen johtamisen kokonaisuutena, jossa strategian luonnista tehdään mahdollisimman osallistava prosessi. Prosessin avulla strategiaa koostetaan ja kehitetään luonnin aikana. Prosessin aikana henkilöstö myös oppii strategiasta ja sitoutuu siihen, jolloin strategian toteuttaminen on helpompaa. Ymmärrän strategiaa yhä enemmän voittamisen logiikkana sekä kilpailuedun löytämisenä ja sen kehittämisenä. Voittamisen strategian tulee myös perustua pitkäaikaiseen kilpailukyvyn hyödyntämiseen ja sen tavoittelussa pitää olla kurinalainen.


Mitä vinkkejä haluaisit antaa tuleville EMBA -lopputöiden tekijöille?

Valitkaa lopputyöksi riittävän haastava työ ja aihe-alueeksi sellainen, jossa haluatte kehittyä ja josta on hyötyä teille itsellenne ja yrityksellenne. Työn aihetta ja sisältöä on hyvä käydä läpi työn ohjaajan kanssa aiheen valinnan yhteydessä ja hyödyntää ohjaajan neuvot työn teossa. Yrittäkää löytää työn osalta se kysymys, johon haluatte vastauksen sekä työn osalta punainen lanka, jota on helppo seurata. Sitten vielä avoimin mielin haasteen kimppuun ja tsemppiä tekemiseen!



Mitä Sinulle nyt kuuluu?

Minulle kuuluu ihan hyvää. Olen aloittanut uusien haasteiden parissa joulukuussa 2016 siirtyessäni Valmet Technologies Oy:n palvelukseen. Muutin heti tammikuun 2017 alussa Indonesian pääkaupunkiin Jakartaan. Valmet avaa tänne uuden huoltokeskuksen ja vastuullani on Valmet Indonesian huoltoliiketoiminta ja sen edelleen kehittäminen. Perhe muuttaa perässä tänne elokuussa ja lapset aloittavat kesän jälkeen koulunkäynnin täällä.





Terveisesi Avance verkostolle

Olen kiitollinen entiselle esimiehelleni, työn ohjaajalleni, koko Avancen henkilöstölle, yhteistyökumppaneille, opiskelukavereille ja kaikille matkan varrella tapaamilleni loistaville ihmisille kaikesta avusta ja sparrauksesta matkan aikana. Tämä oli huikea positiivinen ja energinen matka!

EMBA -koulutus loi loistavat puitteet verkostojen rakentamiseen ja laajentamiseen. Oma Linkedin verkostoni kasvoi sadoilla loistavilla oman alansa asiantuntijoilla ja johtajilla. Rohkaisen kaikkia verkostoitumaan koulutuksen aikana ja myös sen jälkeen. Liiketoiminnan haasteet aloista ja työtehtävistä huolimatta ovat samankaltaisia ja koulutuksen kautta syntyneen verkoston ja taustan avulla meillä kaikilla on nyt hyvät edellytykset keskustella ja ratkaista haasteita.

Parhaat terveiset koko Avance verkostolle!
  
Marko Hantula
Johtaja, huoltoliiketoiminta
Valmet Technologies Oy, Valmet Indonesia
 


haastattelijana: Ari Manninen, Avance-johtamiskoulutus

keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Miksi matkustin vuonna 2016?

Dubai, Qatar, Chile, Usa, Kanada, Saksa, Ruotsi, Ranska ja useat muut maat ovat nyt nähty viime vuoden aikana. Joissakin maissa olen ehtinyt käymään jo useaan kertaan vuoden aikana. Toimintasuunnitelmani vuodelle 2016 näytti vuosi sitten jo siltä, että matkustusta oli luvassa, mutta en osannut koskaan odottaa näin mittavaa matkustusmäärää. 

Matkailu sinänsä ei varmasti ole koskaan itse tarkoitus liiketoiminnassa varsinkin, kun digitaliset sovellukset auttavat nykyään paljon kontaktien ylläpidossa. Nyt näin vuotta päättäessäni mietin, että miksi näin kumminkin kävi vuonna 2016 ja mitä siitä jäi käteen?


Voi varmaan aluksi olettaa, että tein kaiken tämän ainakin osaksi siksi, että pääsisin työn ohessa vähän tutkimaan maailmaa. En kumminkaan hyväksy sitä selitystä itselleni, koska kotona on odottanut joka matkapäivä perhe ja on vähintäänkin kohtuullista sanoa, että matkustamiseni on varmasti rasittanut kotijoukkoja merkittävästi.

No miksi en sitten hoitanut kaikkia tapaamisia teknologian välityksellä, koska tiesin varastavani aikaa perheeltäni? Sitä miettiessäni mielestäni katse pitää ottaa enemmän asiakkaan suunnalta meihin päin, jotta syyt matkustamiseeni olisivat perustellummat. Samalla konsulttien usein käyttämä englanninkielen sana ”engagement” on hyvä pitää mielessä, kun mietin menneen vuoden matkapäivien perusteita. Alla on muutamia lyhyitä tarinoita mitä matkustamiseeni on kuulunut vuodenvarrelta asiakaskokemuksen ikkunasta katsottuna.

Miten kokisit, jos toimittaja sopii usean sähköposti- ja Skype-palaverin jälkeen, että tulee itse paikan päälle katsomaan 24 tunnin matkustamisen jälkeen, miten asiassa edetään? Ja mitä jos se sama henkilö ilmoittaisi, kun asiat ovat edenneet hyvin, että tavataan vielä uudelleen Suomen suurlähetystössä cocktail tilaisuudessa missä päivitetään viimeisimmät kuulumiset asioiden ympäriltä, jotta saadaan asioihin lisää vauhtia.

Mitä jos olisit sopimassa strategisesti tärkeää sopimusta uuden kumppanisi kanssa mitä ei ole koskaan yhtiön 40 vuotisen historian aikana tehty ja huomaat pitkien neuvottelujen jälkeenkin, että asiat eivät etene keskustelusta huolimatta. Niin yhteistyökumppani tuleekin itse paikanpäälle 29 tunnin matkustusajan jälkeen vain kahden päivän palaveria varten, jotta sopimuksen solmut saadaan yhdessä aukaistua. 

Jos jo vuosia kestänyt hyvä yhteistyö toimii ja kommunikaatio on aktiivista, mutta silti kumppani tulee vielä 23 tunnin matkan päästä paikan päälle miettimään, miten saadaan asiaa paikallisesti vielä paremmin kasvuun, jotta yhteistyö olisi kaikille vieläkin parempi tulevaisuudessa.

Mitä jos olisit ensimmäinen asiakas koko maassasi, joka olisi ostanut uuden innovatiivisen laitteen ja olet maan suurin palveluntarjoaja alallasi. Laitteen toimittaja ilman erillistä sopimusta tulisi 22 tunnin matkustamisen jälkeen vielä messuille päivittämään sinun messuvideosi, jotta näyttäisit vielä paremmalta omien asiakkaittesi edessä.

Tai mitä jos toiminnalliset ongelmat eivät ratkea tuotannossasi. Toimittaja ajaa yli 1500 kilometriä paikanpäälle ja takaisin selvittämään asiaa, vaikka et edes ole ostanut toimittajalta vielä yhtään mitään. Ja ennen tätä toimittaja on käynyt jo pikaisesti vielä Saksassa kahden päivän reissulla, jotta saataisiin mahdollisimman kattavat vastaukset palaveriisi.

Tai lopuksi ehkä tärkeimpänä. Mitä jos tavattaisiin kaikki yhteistyökumppanit maailman suurimmilla alan messuilla, jonne jokainen on matkustanut vähintäänkin yli 20 tuntia ja vietetään messujen jälkeen vielä pari ylimääräistä päivää vapaasti yhdessä, jotta tutustutaan toisiimme paremmin ja tehdään asioita, jotta yhteistyö syvenisi kaikilla osa-alueilla lisää.

Nyt kun asiat käännetään näin asiakkaan puolelta katsottuna niin ei mielestäni tarvitse enempää kenellekään selittää, miksi matkapäiviä on siis kertynyt ja miksi teknologia ei ole sittenkään voinut korvata kaikkia näitä asioita. Maailmassa on vielä paljon kohtia, joihin tarvitaan vielä inhimillistä kontaktia ja tukemista. Eikä kenellekään matkoilla tarvitse erikseen perustella, kuinka tärkeää nämä yhteistyön hetket ovat olleet myös yrityksellemme, koska jokainen asiakas tietää ne uhraukset, joita tehdään yhteistyön eteen. Asiat ovat aina niin merkittäviä, että siihen joutuu sopeutumaan myös henkilön ympärillä olevat läheiset ihmiset myös.

Niin, ja mitä tästä kaikesta jäi sitten käteen? Ainakin uusia asiakkaita sekä uusia jakelijoita ja jopa mahdollisuuksia olla mukana uusissa uraauurtavissa kehityshankkeissa. Ja uskon, että voin varata vuoden 2017 budjettiin myös jonkun verran kasvunvaraakin…

Hyvää Uutta Vuotta 2017!!!













Tomi Korhonen
tk(at)sleipner.fi
Toimitusjohtaja
Sleipner Finland Oy