perjantai 11. elokuuta 2017

Taitavat kokit keittävät parhaat sopat

Sananlaskuissa asuu syvää viisautta. Hämmennystä aiheuttaa kuitenkin se, kun sananlaskuista löytyy ristiriitaisuutta, jopa päinvastaista näkemystä samasta ilmiöstä.  Edustavatko päinvastaiset sananlaskut eri koulukuntia vai onko kohteena oleva ilmiö niin moninainen, että siitä pystyy tekemään kaksi täysin erilaista tulkintaa?

Meillä on sanonta, jonka mukaan ”ryhmä on enemmän kuin osiensa summa” tai ”yhdessä olemme vahvempia”. Toisaalta, on myös lausuttu: ”Mitä useampi kokki, sitä sakeampi soppa.” Sanontojen ristiriita tuntuu selkeältä. Mitä tässä oikein pitäisi uskoa?




Sanontojen välistä ristiriitaa voisi lähteä hakemaan ryhmädynamiikan käsitteen takaa. Kuuluisa saksalaissyntyinen psykologi Kurt Lewin alkoi käyttää tätä termiä 1940-luvulla tutkiessaan ryhmässä työskentelemistä, ryhmäkeskusteluja ja ihmisten käyttäytymistä ryhmissä. Lewin haki dynamiikan käsitteen fysiikan alueelta. Kielitoimiston sanakirja määrittelee dynamiikan ”liikkeen ja sitä aiheuttavan voiman suhteita käsitteleväksi mekaniikan osaksi”.

Lewin havaitsi, että ryhmien toimintaan vaikuttavat monenlaiset voimat: ryhmäläisten erilaiset arvot, asenteet, mielipiteet, näkemykset, suhtautumiset, motiivit jne. Edelleen ryhmissä tapahtuu jatkuvasti erilaisia asioita: innostumista, uuden keksimistä, ärtymistä, motivoitumista, turhautumista, edistymistä, taantumista…

Ryhmässä vaikuttavat erilaisuudet ja tapahtumat muodostavat kunkin ryhmän yksilöllisen ryhmädynaamisen kentän. Ryhmä saattaa työskennellä hyvin määrätietoisesti, tuloksellisesti ja jopa intohimoisesti saavuttaakseen tavoitteensa. Toisessa ryhmässä työskentely voi olla passiivista, hajanaista, turhauttavaa ja päämäärätöntä. Jokaisessa ryhmässä on omanlainen ryhmädynamiikkansa ja se vaikuttaa siihen, millaista ryhmän työskentely on ja miltä ryhmän jäsenistä tuntuu olla ryhmässä.

Erityisesti ryhmän ohjaajan ja johtajan osaamista on ymmärtää ja havaita ryhmädynamiikan tekijöitä ja piirteitä esim. työryhmissä, palavereissa, projektiryhmissä, neuvotteluissa ja johtoryhmissä.

Ryhmädynamiikka ja sen muodostavat asiat tuottavat ryhmässä erilaisia ryhmäilmiöitä, jotka voivat vaikuttaa suuresti ryhmän toimintaan. Jo yksistään ryhmän koko on hyvin merkittävä seikka. Onkin tärkeää miettiä, millaiset asiat ja tavoitteet vaativat pientä ryhmää ja milloin voidaan kutsua koolle suurryhmä.

Yli kymmenen henkilön ryhmässä alkaa muodostua suurryhmäilmiöitä kun vuorovaikutussuhteiden määrä on suuri, sitoutuminen ryhmään on alhaisempaa, ryhmän perustehtävästä on epäselvyyttä ja johtajaa kohtaan on voimakasta riippuvuutta. Lisäksi ryhmässä voi olla ”vapaamatkustajia” ja tyytymättömyyttä ja turhautumista esiintyy. Päätöksenteko suurryhmässä ilman äänestämistä on usein hyvin haasteellista ja tiettyyn tavoitteeseen pääsy ongelmallista.




Pienryhmässä on esimerkiksi vain 5 - 8 jäsentä. Silloin on helpompi päästä yksimielisyyteen ryhmän perustehtävästä ja tavoitteesta. Sitoutuminen ryhmän toimintaan on vahvempaa, koska jokainen pääsee osallistumaan ja antamaan helpommin panoksensa ryhmän toimintaan. Lisäksi ”vapaamatkustajat” erottuvat liian selkeästi. 

Pienryhmässä on mahdollista saada konkreettisia tuloksia aikaan ja tehdä päätöksiä.  Pienryhmän onnistuminen vaatii kuitenkin sekin ryhmädynamiikan huomioimista. Esimerkiksi pelkkä asiaan keskittyminen ei palvele ryhmän toimintaa parhaalla tavalla. Kannustaminen, kuunteleminen sekä toisten mielipiteiden huomioonottaminen ja arvostaminen ovat ratkaisevia menestyksellisessä ryhmätyössä. 

Ehkäpä lähtökohtana olleiden sanontojen välillä ei olekaan varsinaista ristiriitaa. Ryhmädynamiikka mahdollistaa ryhmän kasvamisen vahvemmaksi kuin sen yksilöt ovat erikseen. Ryhmädynamiikka voi toisaalta aiheuttaa varsinkin suurryhmässä sen, että tavoitteisiin ei päästä ja päätökset jäävät tekemättä. 

Hyvässä ryhmässä on sopiva määrä innostuneita ja motivoituneita ”kokkeja”, jotka toimivat ryhmän tavoitteiden mukaisesti ja arvostavat toistensa näkemyksiä.  Silloin keitoksesta ei synny liian sakeaa, vaan juuri oikeanlaista!

Ryhmien ja yhteisöjen johtamiseen sekä ryhmädynamiikkaan pääset syventymään Executive MBA -kokonaisuuteen kuuluvassa Johtajuus ja yhteisödynamiikka -koulutuksessamme. Seuraava ryhmä starttaa 28. - 30.8.2017 Mäntässä, tervetuloa mukaan!



markku.laajala(at)jyu.fi 
koulutuspäällikkö, ryhmänohjaaja
EMBA Johtajuus ja yhteisödynamiikka -ohjelma

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Muutos tehdään tunteella

On sanottu, että jos Martin Luther King olisi aloittanut kuuluisan puheensa sanomalla: "Minulla on strateginen suunnitelma", Yhdysvaltoja muuttanut kansalaisliike olisi tuskin lähtenyt leviämään.

Muutos, kuten kaikki muukin ihmiselämässä, tapahtuu aina tunteella ja sen kautta aidolla sitoutumisella tekemiseen. Muutoksen välttämättömyyttä voidaan perustella sadoilla kalvoilla ja järkeen vetoavilla laskelmilla, mutta jos tunne puuttuu, lopputulos jää korkeintaan pinnalliseksi puuhasteluksi.

Insinöörimaailmassa on aina vedottu järkeen ja logiikkaan, jonka perusteella rationaaliset ihmiset tekevät rationaalisia ratkaisuja. Tämä kenties pätee osaan meistä, mutta suurimmalla osalla mukana on aina tunne tavalla tai toisella. Vaikka kuinka perustellaan hinnan olevan tärkein valintakriteeri, taustalla on aina fiilis ohjaten päätöksentekoa. Ostajat (eli siis ihmiset) tekevät kauppaa heidän kanssaan, joiden kanssa asiat toimii, työnteko on mukavaa ja tottakai hintakin on oltava oikeassa haarukassa.

Miten tätä sitten pitää huomioida ihmisten arjessa, joka usein tuntuu jatkuvalta muutokselta, ähkyltä ja stressiltä. Tunnetta siitä, että koko ajan ollaan loppukirissä ja maraton onkin juostava kuin satasen aidat.



Muutosta ei voi tai pikemminkin ei saa pysäyttää

Kaiken kehittymisen edellytys on kasvu, joka on pitkällä jänteellä yksi vahvimmista yrityksen menestyksen mittareista. Kasvu taas vaatii muutosta ja menoa epämukavuusalueelle, joka puolestaan aiheuttaa stressiä. Noidankehä on valmis, mutta stressikin on oikein annosteltuna voimavara eikä liikaa kuluttava jatkuva hälytystila.

Olen toiminnassani ollut mukana useassa eri muutosprosessissa, joista osa on ollut pienempiä ja osa laajempaa yritystoiminnan tehostamista sekä uudelleen suuntaamista. Kaikki ei ole aina mennyt putkeen, mutta suurimpia ilon tunteita olen kokenut, kun pitkän ja perusteellisen väännön jälkeen porukasta kuuluu "klik".

Tämä "klik" on vaikeasti todennettavissa tai selitettävissä oleva hetki, mutta jossakin vaiheessa vaan tajuaa ajatusten menneen perille ja muuttuneen toiminnaksi. Kaaos ja stressi on hetkellisesti selätetty ja ongelmien sijaan ollaan ryhdytty keskittymään ratkaisuihin.


Oivalluksia näiden kokemusten perusteella

Edellisiin liittyvä viimeisin oivallukseni tuli hiljattaisesta Esko Kilven Twitter viestistä: "Perinteinen yritys on yhä useammin vastaus ongelmaan, jota ei enää ole".

Voisin muokata tätä vastaavasti: "Sisäinen käsitys työstä perustuu edelleen agraariyhteiskunnan perinteeseen, joka ei enää ole relevantti". Eli otsasi hiessä on sinun leipäsi ansaittava ei vaan enää toimi.

Tehokkuus ei enää tule siitä, että naulataan nopeammin, vaan siitä, kuka tekee liitokset vähimmillä nauloilla lujuuden ja turvallisuuden kärsimättä. Ja tätä pitää oikeasti miettiä, mutta se ei tapahdu ylirasittuneilla aivoilla tai jatkuvassa kiireessä. Sille on uhrattava aikaa ja se vaatii oleelliseen keskittyvää reflektointia.

Kaiken ei tule tapahtua heti eivätkä käytännön oivallukset vaadi verta, hikeä ja kyyneleitä. Pitää uskaltaa tehdä arjen valintoja ja rauhoittaa tilannetta tarvittaessa.


Oivallusten toteutus tapahtuu isommalla joukolla

Vaikka yksi ihminen voi olla muutoksen ideoita ja käynnistäjä, yksin ei yleensä saa mitään merkittävää aikaan. Muutos vaatii luottamusta ja yhteistä näkemystä suunnasta.

Luottamus taas syntyy vuorovaikutuksessa, jossa kärjekkäätkin mielipiteet ovat sallittuja. Pitää uskoa asiaansa ja liikkua joukossa omana itsenään.

Vastaavasti näkemys suunnasta ja usko asiaan tulevat hyvin tehdyistä kotitöistä, joissa sisäinen ja ulkoinen toimintaympäristö on oleellisilta osiltaan analysoitu. Tässä oltava mukana vuorovaikutuksesta saatu palaute ja yhteenvedetty näkemys asioiden tilasta.

Luottamus, suunta ja usko tulevaan. Siinä siis muutoksen resepti, jossa johtajan tehtävä on saada viesti tästä kaikesta mielekkääseen muotoon. Eli kuten Martin Luther King sanoi: "I have a Dream."














Arto Pohjonen
va. toimitusjohtaja, Destia Oy
Executive MBA-opiskelija
Menestyksen Strategiat -ohjelman 2016-2017 osallistuja

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Scale-up-yritykset nostavat Suomen lentoon?


Scale-up-yrityksellä tarkoitetaan vahvan kasvun yritystä, jolla on potentiaalia saavuttaa hyvä asema myös kansainvälisillä markkinoilla. Suomen 2 300 start-up-yrityksestä luokitellaan vahvan kasvun scale-up-yrityksiksi noin 130. Haasteena onkin, miten lupaavasta start-upista noustaan scale-up-luokkaan luomaan työpaikkoja ja hyvinvointia.

Yrityksen kasvuloikka vaatii paitsi rohkeutta ja riskinottoa, myös yhteiskunnallisia olosuhteita, joissa kasvu on mahdollista. Scale-up vaatii yleensä myös yrityksen kansainvälistymistä.  

Euroopan komissio teki syksyllä 2016 aloitteen, jonka tavoitteena on luoda eurooppalaisille kasvuhaluisille yrityksille mahdollisimmat suotuisat olosuhteet kasvuloikan ponnistukselle.  Euroopan komission järjestämässä julkisessa kuulemisessa suurimmiksi kasvun esteiksi havaittiin mm. rahoituksen saatavuus, sääntely ja hallinnolliset vaatimukset sekä oikeiden kumppaneiden, markkinoiden ja osaavan työvoiman löytäminen.

Rahoituksen saatavuuden helpottamiseksi Euroopan komissio ja Euroopan investointipankkiryhmä perustavat yleiseurooppalaisen riskipääoman rahasto-osuusrahaston, jossa tavoitteena on kerätä vähintään 1,6 miljardia euroa riskipääomaa. 

Konkurssilainsääntöä pyritään keventämään niin, että talousvaikeuksissa oleva yritys voisi järjestää toimintaansa uudelleen jo aiemmin niin, että konkurssilta ja irtisanomisilta vältyttäisiin. Myös aiemman epäonnistuneen liiketoiminnan velat mitätöityisivät kolmessa vuodessa. Verotusta yksinkertaistetaan ja verouudistusten tavoitteena on tukea erityisesti yritysten kansainvälistymistä. Horisontti 2020 -ohjelmaa uudistetaan ja sen avulla tuetaan kontaktien saamista sijoittajiin, liikekumppaneihin ja oppilaitoksiin.


Euroopan komission toimet ovat positiivinen signaali kasvunnälkäisten yritysten tavoitteiden tukemiseksi. Positiivista on sekin, että myös Suomen Työ- ja elinkeinoministeriö tukee ja kannattaa komission pyrkimyksiä.

Viime kädessä scale-up ja yrityksen halu kasvaa lähtee kuitenkin yrittäjästä ja yrityksen avainhenkilöistä. Tuotteen tai palvelun tulee ilman muuta olla innovatiivinen ja sille on löydyttävä kysyntää. Toisaalta vaaditaan rohkeutta laskea tuote markkinoille riittävän aikaisin, koska loputon kehittäminen tyhjentää kassan.

Verkostoituminen ja hyvien yhteistyökumppaneiden aktiivinen hakeminen luo uusia mahdollisuuksia. Kansainvälistyminen olisi hyvä olla mielessä jo varhaisessa vaiheessa, koska voimakkain kasvunloikka todennäköisimmin tapahtuu kansainvälisillä markkinoilla.
Lisää aiheesta mm.
Euroopan komission lehdistötiedote, Strasbourg, 22.11.2016
Komissio tukee Euroopan start-up-yrityksiä
Huom! Tervetuloa kuulemaan lisää Scale-upista ja kasvuhakuisesta yritystoiminnasta maksuttomaan EMBA -asiakas- ja alumnitilaisuuteemme perjantaina 8.9.2017, klo 8.30-10.00 Helsingin Crowne Plazaan.

Markku Laajala
koulutuspäällikkö
markku.laajala(at)jyu.fi 

torstai 15. kesäkuuta 2017

Välitilinpäätöksen aika




Pitkään odotettu kesä pääsi vihdoin voitolle pohjoisesta ilmamassasta ja luonto on juuri nyt ehkä kauneimmillaan. Ennen varsinaista kesälomakauden käynnistymistä on hyvä pysähtyä hetkeksi miettimään kulunutta vuotta ja pohtia sitä, mitä jäljellä olevalla vuodella tekisikään. 
 

Poliittinen arvaamattomuus ympäri maailmaa on ollut yksi suurista tekijöistä, joka on saanut runsaasti palstatilaa mediassa. Liike-elämän kannalta tämä on ollut kovin kiusallista, sillä arvaamattomuus on juuri sitä: sitä on vaikea etukäteen arvata. Ehkä jotain viitteitä on ollut luettavissa, mutta niihin reagoiminen olisi vaatinut erittäin suurta ketteryyttä ja toisaalta paljon on tapahtunut myös sellaista, jonka ennakoiminen olisi vaatinut jo toimivan kristallipallon.  

Toinen iso juttu on ollut kyberasioiden näkyvyys. Näitä on toki ollut jo pidempään, mutta ehkä suurelle yleisölle ne ovat tulleet ennen kokemattomalla tavalla näkyviksi vaaleihin kohdistuneen informaatiovaikuttamisen, kiristysohjelmien sekä virtuaalivaluuttojen kautta. Kyberkomennot ja ohjauskäskyt eivät hirveästi valtioiden rajoista välitä, mikä tarkoittaa myös sitä, että meidän perinteinen Muumilaaksomme ei todellakaan sitä enää ole. Toisaalta, jos poliittinen arvaamattomuus oli vaikeasti hallittavaa, on tässä kyberissä jo tarjolla hopeareunuksinen pilvi: ison osan asioista voi huolellisella valmistautumisella varmistaa. 

Asiakkaiden valta on myös merkittävä keskustelunaihe. Tähän liittyen kuulin juuri erinomaisen näkemyksen. Siinä todettiin, että paras asiakas ei ole se, joka ostaa eniten, vaan se, joka vaikuttaa positiivisesti suuren joukon ostokäyttäytymiseen. Erinomainen osoitus asiakaskokemuksen, jälkimarkkinoinnin ja sitouttamisen merkityksestä ajatuksen nopeudella toimivan sosiaalisen median aikakaudella. 

Entä sitten tästä eteenpäin? Vuotta on vielä jäljellä puolikas ja ainakin sen uskallan sanoa, että jotain muutosta tulee vastaan melko suurella todennäköisyydellä. Muutosta sietävä ajatusmalli sekä valmius ja halu uuden oppimiseen ovat lukuina voittajajoukkueiden taktiikkakirjassa. Itselläni on tuossa parikin kirjaa odottamassa, ja samalla on syytä pitää silmät auki ajankohtaisten asioiden kanssa. 

Valmistautumiseen kuuluu oleellisena osana myös riittävä lepo. Muista pysähtyä hetkeksi. Kävele metsässä; joku tutkimus osoitti sillä olevan aivan erityisen palauttava merkitys. Syö jossain uudessa ruokapaikassa. Tee jotain (vaikka ihan pientä) täysin uutta asiaa. Kaavoista poikkeaminen on monesti piristävää. 

Kiitoksia kaikille kumppaneillemme taas upeasta lukuvuodesta ja odotetaan loistavia hetkiä ensi kaudeltakin.










Jani Kurhinen, ohjelman johtaja
EMBA Uuden ajan johtaja - Kyber 
jani.kurhinen(at)jyu.fi

torstai 18. toukokuuta 2017

Sen saat, mistä luovut – vapaaehtoistyö lisää henkistä hyvinvointia

Sen saat, mistä luovut toteaa Tommy Hellsten kirjassaan Elämän paradoksit. Tämä paradoksi tuli henkilökohtaisesti koettua vapaaehtoistyössä Käpyrinteen palvelutalon iltapäivässä vanhusten parissa. Annoin aikaani, mutta sain muutaman tunnin panostuksestani monin verroin hyvää mieltä takaisin. 

Suomalaiset ovat maailman viidenneksi onnellisin kansa, käy ilmi vuoden 2017 onnellisuusraportista. Maaliskuussa julkaistu World Happiness Report on YK:n aloitteesta vuosittain laadittava raportti.

Onnellisuuden mittapuuna käytetään kuutta kriteeriä: bruttokansantuote henkeä kohden, odotettavissa oleva terve elinikä, vapaus, anteliaisuus, sosiaalinen tuki sekä korruptiosta vapaa hallinto ja talouselämä.

Maailman onnellisimpia ovat vuoden 2017 raportin mukaan norjalaiset. Edellisvuonna kärkisijaa pitänyt Tanska on nyt hyvänä kakkosena. Suomi oli edellisvuonnakin viides. 

Kärkikymmenikössä Suomen asemaa heikentää yksi käytetyistä kriteereistä, anteliaisuus. Onnellisuusraportin mittareista voi päätellä, että suomalaiset lahjoittavat hyväntekeväisyyteen ja tekevät vähemmän vapaaehtoistyötä kuin muut onnellisuuden kärkikahinoissa olevat maat. 

Vappukukka: kasvomaalaus sopii kaikille - vauvasta vaariin! 

Anteliaisuuden ja onnellisuuden paradoksi

Tässä se yhteiskunnallisen onnellisuuden paradoksi piileekin. Vapaaehtoistyöllä on merkittävän positiivinen vaikutus vapaaehtoistyön tekijän henkilökohtaiseen onnellisuustaseeseen kuin kansantalouden euromääräiseenkin taseeseen.

Vapaaehtoistyö tutkitusti vähentää stressiä ja torjuu työuupumusta. Toisen auttaminen lisää empatiakykyä, parantaa tunnesäätelyä ja vähentää riskipitoista käyttäytymistä. -  Suomen neljän suurimman vapaaehtoisjärjestön arvo kansantaloudelle on 130 M€/v. Eli kyse ei ole mistään kahvirahoista.

Vappusäpinät senioritalossa

Sain tämän kaiken tuta myös itse, kun vietin vappujuhlaa Käpyrinteen palvelukodissa vapaaehtoisjärjestö Käpyrinne ry:n apuna. Työnantajani on kutsunut mukaan Suomi 100 vuoden kunniaksi kaikki 12 000 työntekijää viettämään yhden työpäivän vapaaehtoistoiminnassa. 

Tämä HiiOP-projekti mahdollisti myös minulle hyvällä omallatunnolla työaikana ryhtyä auttajan rooliin, ryhtyä ihmiseksi ihmiselle, saada henkistä hyvinvointia. Ja totta vie, pienistä hyvistä teoista todellakin saa sielun syvyydeltä hyvää ja lämmintä mieltä.


Vapaaehtoisjärjestö Käpyrinne ry oli järjestänyt vapun kunniaksi levytanssit palvelutalon asukkaille. Useimmat heistä olivat pyörätuoleissa tai muuten liikkuminen oli hankalaa. Tanssimusiikki antoi kuitenkin siivet alle, ja niin minä muiden vapaaehtoisten joukossa haimme vanhuksia pyörätuolitanssiin tai muuten rauhalliseen tanssahteluun.

Vaikka ikää oli useilla jo kunnioitettavat 90 vuotta, ei se musiikista ja yhdessäolosta saatu riemu ollut mihinkään kadonnut. Mikä mieletön hyvänolontunne, kun saat tuottaa toiselle ilon hetken ja lämmintä mieltä. Panoksena on aika, ihmisen arvokas omaisuus, aika, jolla ei ole hintalappua, ei antajalleen eikä saajalleen. Pysäyttävää. 


Ihminen tarvitsee ihmistä ollakseen ihminen ihmiselle,
ollakseen itse ihminen. (Tommy Tabermann)








Satu Ahonen

Johtaja, OP Keski-Uusimaa/OP-Yrityspankki
EMBA Menestyksen Strategiat -ohjelman 2016-2017 osallistuja

maanantai 8. toukokuuta 2017

Tahtotilana ketterä organisaatio? – 7 kysymystä pohdittavaksi

Ketteryys puhututtaa paljon. Yritykset ovat pullollaan ketteriä tiimejä, ketteriä projekteja, ketteriä ihmisiä. Silti toistaiseksi on olemassa hyvin vähän aidosti ketteriä yrityksiä. Koko organisaation ketteröittäminen vaatii hyvin kokonaisvaltaista ajattelun muutosta. Harvan yrityksen kulttuuri ottaa sitä vastaan yhdessä yössä.

Kyse ei ole pelkästään organisaatiorakenteista. Ei siitä, etteivätkö ketterät kykenisi kehittämään toimintatapojaan. Ei varmasti myöskään siitä, etteikö tiimeille löydy riittävä määrä autonomiaa ajansaatossa. Kyse on enemmänkin siitä, että meidän on muutettava ajatteluamme siitä, mitä käsitämme organisaatiolla.

Ketterän organisaation rakentaminen lähtee parhaiten liikenteeseen siten, että haetaan luonnollisia, joustavia hierarkioita. Organisaation rakentamisen keskipisteenä on asiakkaan ilahduttaminen ja mahdollisuus kehittää tiimien autonomiaa. Kun organisaatiota lähdetään viemään kohti ketteryyttä, liittyy tekemiseen paljon huolta, innostusta ja pohdittavaa, riskinottoa siitä että asiat eivät sitten ehkä kumminkaan menekään haluttuun ja parempaan suuntaan.



Kun päätös uuden ketterämmän huomisen tavoittelusta on tehty, liittyy tulevaisuuden suunnitteluun paljon suuria kysymysmerkkejä.
Tässä 7 sellaista jotka kannattaa ottaa huomioon:
  1. Mitä kannattaa hajauttaa? Lähtökohta on, että hajautetaan kaikki mikä on mahdollista. On kuitenkin tunnustettava, että on myös asioita jotka on hyvä pitää vain yhden tai harvojen varassa.

  2. Miten saadaan aikaan yhteisöllisyyttä? Ketterä johtamistapa suosii yhteisöllisyyttä hierarkioiden sijaan. Tulisi tunnistaa, mitä ovat asioita joiden ympärille yhteisöjä lähdetään yhteistyössä rakentamaan.

  3. Miten varmistetaan päätöksenteon läpinäkyvyys? Ketterä toimintatapa siirtää päätöksenteon, sinne missä se ei ole aikaisemmin tapahtunut. Tärkeää on varmistaa, että päätöksentekijöillä on riittävän moniulotteinen ymmärrys päätökseen vaikuttavista taustatekijöistä, mutta toisaalta myös päätökset tulevat kommunikoitua avoimesti kaikille osapuolille.

  4. Miten varmistetaan, että johtajat kantavat aidosti vastuun johtamisesta? Ketterä organisaatio vaatii uudella tapaa vahvaa johtamista, jotta tekemisellä säilyy yhteinen suunta ja liiketoiminnan prioriteetit toteutuvat. Myös ihmiset tarvitsevat eri tavalla tukea ja valmentamista arjessa, kun tehtävät eivät tule automaattisesti annettuina kuin aikaisemmin ja toimintaympäristökin on alussa vieras.

  5. Millainen palkitseminen tukee tavoitteisiin pääsemistä? Ketterässä organisaatiossa palkitsemisen tulisi perustua osallistumiseen. Tämä vaatii tyypillisesti nykyisten valtaan ja positioon perustuvien palkitsemisjärjestelmien muovaamista uuteen uskoon.

  6. Millaisia hyväksymismenettelyjä organisaatio tarvitsee jatkossa? Perinteisistä hallintamalleista nousevat hiearkkiset menettelytavat eivät toimi tehokkaasti tiimityöhön perustuvassa matalassa organisaatiomallissa. Hyvä tapa on korvata perinteiset hierarkkiset katselmoinnit esimerkiksi parikatselmoinneilla ja sparrauksella.

  7. Miten tiimien autonomiaa kasvatetaan hallitusti? Itsemääräämisoikeutta tulisi kyetä kasvattamaan oikeassa suhteessa, jotta tiimillä on riittävä kyvykkyys päätöksentekoon ja se ymmärtää mitä siltä odotetaan, jotta asiakkaiden ja liiketoiminnan tavoitteet täyttyvät.
Jos nämä asiat saadaan onnistumaan, hyötyinä tyypillisesti on tiimin tuottavuuden ja työntekijöiden tyytyväisyyden lisääntyminen. Lisääntynyt läpinäkyvyys ja mukautuminen asiakkaiden muuttuviin tarpeisiin parantavat asiakastyytyväisyyttä ja sitoutumista sekä mahdollistavat arvokkaimpien tuoteominaisuuksien tuomisen markkinoille aikaisempaa nopeammin ja pienemmällä riskillä. Työskentely moniosaavissa tiimeissä laajentaa organisaationaalista osaamista ja rakentaa luottamusta ja kunnioitusta.

Ja yhtälailla johdolla jää enemmän aikaa keskittyä siihen missä he ovat parhaimmillaan: Yrityksen vision luomiseen, priorisointiin, strategian jalkauttamiseen, työn yksinkertaistamiseen ja fokusointiin, oikeiden ihmisten löytämiseen, yhteistyöhön ja esteiden poistamiseen.



Hanna Rantonen
Resourcing manager, Solita Oy

EMBA Menestyksen Strategiat -ohjelman osallistuja

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

”Anteeksi mitä?” ”eMBA”?

”Niin mikä se on?”
”eksekjuutiiv maaster of bisnes admistrjotain – vähän niin kuin kauppakoulu, mutta aikuisille ja ammattilaisille. Ja se on pitkä ja vaativa, mutta äärettömän hauska. Me käydään kerran kuukaudessa hikoilemassa koulun penkillä ja väliajat väännetään esseitä ja oiotaan solmuun menneitä aivoja. Lopuksi sitten väännetään sormenpäät rakoilla lopputyötä, soitellaan yön kähmässä itseämme viisaammille, stressataan niin maan perusteellisesti ja laiminlyödään kaikki muu elämä, että saataisiin luotua jotain kuolematonta”

”Miksi?”

Nii-iin – siinäpä se. Miksi lähteä opiskelemaan? Mikä ajaa keski-ikäisen, elämäänsä tyytyväisen pikkukylän kauppiaan todella vaativaan ja pitkään koulutukseen?

Elämäntilannetta ei ainakaan voi syyttää, kotona riehuu 4-vuotias puolivilli koira, aviomies ja kuusi vuotta täyttänyt, todella haasteellinen ja täysin hoidettava kehitysvammainen tytär. Talo on hädin tuskin saatu rakennettua, piha odottaa inspiraatiota ja yllättävää pankkitilin täyttymistä, sosiaalisia suhteita tai harrastuksia ei juuri ehdi ylläpitämään työn ja tyttären sairaalareissujen takia.
Ei ainakaan elämäntilanteen takia.

Kauppa pyörii siihen tahtiin kuin se on tehnyt viimeiset kymmenen vuotta. Uran rakettimaista kehitystä on aivan turha odottaa, vaan se, että meillä on mahdollista jatkaa tässä samassa pisteessä vielä seuraavatkin kymmenen vuotta on riittävää. Ollaan käyty kaupallisesti pohjalla, rämmitty niin kamalan syvällä että jälkeenpäin se hirvittää ja taas noustu sieltä selviäjien joukkoon. Ollaan oltu työntekijän hautajaisissa ja häissä, ostettu vauvalahjoja, annettu potkuja ja rekrytoitu uusia, tehty kaikkea sitä kaupan arkea, mitä tehdä vaan voi.
Ei tämän kaupan takia
.

Minä en ollut koskaan hyvä koulussa. Peruskoulun jälkeen hankkiuduin mahdollisimman lyhyen koulutuksen kautta suoraan työelämään, valkolakkia ei tullut ja ammattikoulun lakinkin taisin myydä heti valmistumisen jälkeen kirpputorilla. Kotona ei kannustettu opiskeluun, vain työn tekeminen määritteli ihmisen arvon. Vain paljon töitä tekemällä oli mahdollisuus saada kehuja, koulun käynti laskettiin turhuudeksi, koska se maksoi kallista aikaa jonka olisi voinut käyttää vaikka töiden tekemiseen palkollisena. Yrittäjyydestä en uskaltanut edes haaveilla, minulla oli tarkoitus päästä johonkin työpaikkaan kiinni ja olla siinä eläkeikään asti.
Ei kodin ja perinteiden kannustamana.

En ole mikään räiskyvä, itseään eri tilanteissa esille tuova persoona. Minusta on ihana seurata keskustelua, kuunnella hyvin perusteltuja mielipiteitä ja vastamielipiteitä. Mikään ei voita sitä fiilistä, kun saa rauhassa kuunnella jonkun läpipohtimaa ajattelua. Silloin minä istun suu kiinni ja silmät pyöreinä ja ihastelen, kuinka ihmeessä olen ikinä ollutkaan niin onnekas, että tämä ihminen puhuu minulle. Mutta minä en lähde haastamaan sanallisesti, minä pidän omat pohdintani pään sisällä ja ehkä seuraavana yönä kirjoitan ne ylös tai käyn tupisemassa saunan takana. Olen hyvin onnellinen saadessani seisoa valokuvissa takarivissä ja panen kynsin hampain vastaan jos joudun puhumaan jossain julkisesti.
Ei itsensä korostamiseksi.

Minut on ohjelmoitu murehtimaan toisten mielipiteistä. Se, mitä toiset minusta ajattelevat jos teen niin tai näin on ollut ykkösmurhe ensimmäiset 35 vuotta. Missään nimessä en saa aiheuttaa kateellisuutta tai katkeruutta toisille, vaan kaikkia pitää miellyttää ja olla sellainen hajuton ja mauton, jotta kelpaan muille.
Ei muiden miellyttämisen takia.

Sitten syntyi Emma ja maailma meni ylösalaisin. Minulla olikin lapsi, joka ei mahtunut standardeihin. Lapsi, joka antaa piut paut normeille ja käy halaamaan ketä haluaa, etenee omaan tahtiinsa rullatuolillaan ja näyttää vastaantulijoille kieltä. Emma sai omalla anarkistisuudellaan myös minut vapautumaan ohjelmoinnistani. Minun vastuulla on vain ja ainoastaan se, mitä minä itse ajattelen omista päätöksistäni ja toimistani. Minä en voi ottaa vastuuta siitä, mitä muut ajattelevat – vai ajattelevatko laisinkaan? Ainoa ihminen, jolle vastaan joka ainoasta tekemisestäni katsoo peilistä takaisin ja hän on ainoa, jota minun tulee edes vähän kuunnella tässä elämässä.

Yhtäkkiä minulla oli vastuu omista päätöksistäni ilman ylisukupolvista taakkaa. Minä sain tehdä mitä vain. Ja – voi pojat - minä tein. Otin ison tatuoinnin ja ilmoittauduin kauppiaille suunnattuun Menestyksen tekijät-koulutukseen. Siinä vaiheessa kun tunsin päässeeni elämässä uudelle kierrokselle, opiskelusta tulikin hauskaa!



Kotona tilanne pysyy hallittuna kaaoksena, mutta puoliso on näyttänyt pärjäävänsä ihan hyvin vaikka olenkin poissa joka kuukausi. Kauppa on pysynyt pystyssä vaikka kauppias puuttuu säännöllisin väliajoin ja tulee pää solmussa takaisin opinnoistaan. Töitä on riittänyt tehdä asti, mutta olen raa’asti delegoinut rutiinihommia henkilökunnalle, jotta minulle jää aikaa koululle.

Vanhemmat ovat ottaneet opiskeluni siltä kannalta, että antaa kahjon yrittää, ei siitä kuitenkaan mitään tule. Tukea ja kannustusta sieltä on turha toivoa, mutta minähän se tässä koulua käyn ja todistusta tavoittelen. Itseäni en ole oppinut korostamaan, mutta aina joskus soitan riemupuhelun puolisolle, kun essee on arvioitu erinomaiseksi tai olen saanut aivan kuolemattoman idean kaupan toimintojen kehittämiseen. Olen jo kerran tohtinut laittaa facebookiin koulujuttuja ja muutamalle asiakkaallekin hehkuttanut opiskelua.

En minä opiskele siksi, että ura lähtisi rakettimaiseen nousuun tai kaupan myynti tuplaantuisi. Minä opiskelen siksi, koska minä voin ja haluan. On ihana pakata illalla kassi valmiiksi ja jo matkalla virittäytyä siihen moodiin, että tältäkin lähijaksolta jää taas paljon asioita takaraivoon hautumaan ja jonakin päivänä käytäntöön. On todella mahtavaa saada palautetta tekemisistään, haastaa omaa ajattelua ja kuunnella itseään viisaampia. 

Olen saanut koko pakillisen työkaluja kaupan johtamiseen, henkilökunnan kanssa temmeltämiseen sekä asiakkuuksien hallintaan.  Ja olen saanut uusia ystäviä, sellaisia joille entisen elämän minä ei olisi uskaltanut puhuakaan. Fiksuja, menestyviä ja lämpimiä ihmisiä jotka kahlaavat samassa suossa ja samalla tavalla tuskailevat tekemistensä kanssa.
Siksi.




Katja Korvanen
Diplomikauppias, K-market Ruukki
Executive MBA -opiskelija
EMBA Menestyksen Strategiat -ohjelman 2016-2017 osallistuja






kuva2:www.freepik.com">Designed by katemangostar / Freepik"